keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Arjen opettelua


Hilla tuli meille lapsiperheestä, jossa se harvoin joutui olemaan ihan itsekseen.
Meillä valitettavasti se joutuu nyt olemaan päivät alkuun yksin, kunnes lomat alkavat ja niiden jälkeen siirryn vuorotyöhön. Näin ollen Hilla joutuu onneksi olemaan jatkossa vain harvoin koko päivää omin nokkinensa. Nyt näiden kahden työpäivän aikana jonka se on yksin ollut, olemme tutustuneet ilmiöön nimeltä eroahdistus. Sitä se ilmeisesti on, koska Hilla pistää kotona paikat hyrskyn myrskyn yksin ollessaan. Se jopa stressaa sitä, että olemme mieheni kanssa oven toisella puolella vaikka kotona olemmekin. Voi olla toki kyse muuton aiheuttamasta stressistä yms, mutta tilanne on nyt tämä. Kirjoitan aiheesta erikseen bloggauksen.

Hilla tuli siis lauantaina, ja meillä oli lauantai ja sunnuntai aikaa tutustua toisiimme ja tutustuttaa Hilla uuteen kotiinsa. Hilla kotiutui mainiosti, ja meidätkin hyväksyttiin uudeksi isännäksi ja emännäksi hännänhuiskutuksin (tottakai niin, että koko peppu heiluu ;) ) ja varsin innokkain naamannuolauksin.
Perustottelevaisuus Hillalla on jonkinlaisesti hallussa, mutta ainakin meitä kohtaan tottelevaisuus tuntuu olevan vielä hieman kiinni siitä sattuuko kiinnostamaan..
Ensimmäisinä päivinä kävimme lenkeillä tiuhaan ja uskalsin pitää Hillaa jo vapaanakin, kun luoksetulo pelaa kohtalaisen hyvin.
Onkin ahkeran treenin alla, että se luoksetulo toimisi myös, vaikka olisi ihan VALTAVAN kiinnostavia asioita nenän ulottuvilla.

Eilen tiistaina oltiin taas metsässä harjoittelemassa, ja hienosti alkaa korvat löytymään haisuista ja yleisestä touhotuksesta huolimatta.
Toki nakkipala palkkioksi on aivan vastustamaton, joten siinä on se perimmäinen syy ripeään luoksetuloon ;)

Olen kuumeisesti yrittänyt löytää tokoryhmää, johon päästäisiin näin lyhyellä varoitusajalla mukaan. Nyt ainakin saatiin kutsu tutustumaan ensi maanantaina yhteen pentutottisryhmään, ja pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä että mukaan päästäisiin!
Minulla on aiempaa kokemusta ainostaan palveluskoirista, joten tämä rhontin sielunelämän ymmärtäminen on yhtä opettelua.
Minulle on todella outoa se, että koira ei välttämättä tee mitään mitä pyydät, ellei nää siinä etua itselleen :) Palveluskoira kun seisoo vaikka päällään mielyttämisenhalusta..Opetellaan ;)

Onneksi saan apuja kokeneemmilta rhodesiankoiraihmisiltä, ja jos vaan sinne tokoon päästäisi niin eiköhän saataisi vielä paremmin hommat hanskaan!
Lenkeillä treenataan pienissä määrin perustottelevaisuutta nakkipalan voimalla, ja ainakin suhteellisen hyvin ollaan menty. En kovin vaativia juttuja pyydä koiralta, kun ihan kakarahan se vielä on ja vasta tutustutaan toisiimme kunnolla.
Kunhan se tuosta asettuu kunnolla taloksi, niin aletaan miettiä enemmän tottelevaisuuden opettelua ja varsinkin jos saataisiin paikka tottisryhmästä :)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti