sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Miksi Rhodesiankoira?

Huomasin vanhoja tekstejä selatessani, että en ole koskaan varsinaisesti eritellyt miksi halusin/halusimme 30++ kiloisen, saalistusviettisen ja voimakastahtoisen koiran. Miksikö?

Ensimmäinen kosketukseni Rhodesiankoiriin tuli entiseltä työkaveriltani Ammilta, joka kertoili paljon omasta koirastaan ja näyttelyharrastuksestaan. Silloin ajattelin koiran kuulostavan ihan mukavalta, mutta en jäänyt miettimään asiaa sen suuremmin. Ratkaiseva käänne sattui kevättalvella -09, kun mieheni tapasi työkeikallaan rhodesiankoiria ja haastatteli pitkään niiden omistajaa. Kotiin tullessaan hän oli aivan myyty ja innostunut rodusta, joten ajattelin tutustua siihen hieman syvällisemmin. Erityisesti mieheeni oli tehnyt vaikutuksen koirien rauhallisuus ja ystävällisyys.

Luin netistä kaiken mahdollisen rotuun liittyen, ja kaivoin Ammin numeron kännykän muistista. Sovittiin tapaaminen, ja menimme katsomaan Ammin ( Annamari Kiviharju) ja Sampsan koiria Unnaa ja Chiliä. Olimme myytyjä.. Suurimman vaikutuksen teki se, että koirat olivat sisällä varsiaisia sohvaperunoita, kun taas ulkona virtaa riitti ja harrastuksiin niistä sai aktiivisen kaverin. Ulkonäkö miellytti myös, en siis sano etteikö sekin olisi ollut yksi kiinnostuksen herättäjistä. Tästä siis alkoi ankara pohdinta ja pentukuumeilu, ja pian saimmekin vihiä pian syntyvästä pentueesta, jonka kasvattajaan otinkin yhteyttä useasti, sekä kyselin vielä kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä. Ilmaisin  kiinnostuksemme syntyvää pentuetta kohtaan, ja ilmoitin olevani enemmän kuin halukas ottamaan pennun jos sellaisen saamme.

Mutta... Mietimme mieheni kanssa myös mahdollisuutta ottaa nuori aikuinen, koska ajattelimme sen ehkä olevan hieman helpompi vaihtoehto. Mainitsin asiasta myös Ammille, joka sitten eräänä maaliskuun iltana soittikin minulle kertoakseen, että Rhodesiankoirafoorumilla oli ilmoitus nuoresta nartusta Kanta-Hämeessä. Olimme juuri lomalla Saksassa, ja kello kävi kymmentä illalla. Ajattelin tarttua tilaisuuteen heti, ja lähestyin ilmoituksen jättäjää tekstiviestillä pahoitellen myöhäistä ajankohtaa ja ilmaistakseni kiinnostukseni koiraa kohtaan. Koiran omistaja Nelli sitten soittikin likimain heti minulle takaisin, ja keskustelimme todella pitkään Hillasta. Sain tietää että ilmoitus oli ollut esillä vain muutaman minutin, joten kiitos Ammille aktiivisuudesta ;)! Keskustelun perusteella sovimme käyvämme katsomassa Hillaa heti reissusta palattuamme, ja alustavasti sovimme ottavamme koiran.

Toukokuun alussa, lämpimänä kevätlauantaina, menimme katsomaan Hillaa ja lähdimme koira mukanamme. Meille oli tullut ensimmäinen rhonttimme, ja sillä tiellä olemme edelleen.
Hilla ei ollut helppo, se ei ollut huoleton eikä se varsinkaan aluksi ollut tottelevainen. Suuren osan pistän kodinvaihdosta johtuvan stressin piikkiin. Aluksi Hilla tuhosi paikkoja, ei kuunnellut mitään ja oli todella levoton. Pikkuhiljaa suhde kehittyi ja tilaa rajaamalla saimme tuohoamisongelman kokonaan pois. Toko-harrastuksen ansiosta suhteeni Hillaan vahvistui ja Hillalle löytyi korvat :)

Hilla on mahtava tokokoira: Se ei osaa vielä kaikkea, se ei tee kaikkea oikein eikä se ole kaikista taitavin. Se on innostunut, työskentelee 110% tunteella ja rakastaa työskentelyä. Se on nopea oppimaan, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Monissa tilanteissa, niin arjessa kuin harrastuksissa, se kyseenalaistaa koko homman mielekkyyden. Se ei kuitenkaan ole pahapäinen, se on vain rhode;) Hillalla on omat ongelmansa mm. vieraiden suhteen, mutta ne juontavat osin juurensa pentuna tapahtuneeseen ikävään tapahtumaan.

Loppukesästä -10 alkoi aika olla kypsä pennun hankintaan. Hilla selvästi kaipasi seuraa, ja minä kaipasin haastetta ja halusin koiran, jonka voisin itse koulia A:sta Ö:hön tokoa yms. ajatellen. Niinpä meille saapui Naantalista Hero, 7-viikkoinen nakkimakkara, joka näytti lähinnä mastiffilta paksuinen poskineen ja pyöreine runkoineen.

Rhodesiankoira on hurmannut meidät täysin. Aina innokas toimintaan, ellei ulkona sada ;) Tai tuule ja sada..Tai ole liian kylmä..Tai jos nukuttaa...
Tottelevainen ja hieno harrastuskoira, ellei ole huono päivä..tai jos ei nukuta liikaa..tai jos sattuu huvittamaan..
Rakastettava sylikoira, aina hellä ja hellyyden kipeä. Aina, ehdoitta.

Mestsästysvietti vaihtelee yksilöittäin, joiltakin se puuttuu. Hilla lähtee jopa lintujen perään, mutta palaa hetimiten takaisin. Hero ei tajua vielä minkään päälle, joten saas nähdä =) Molemmat ovat hirvittävän hellyydenkipeitä ja rakastavat lämpimiä ja pehmeitä paikkoja. Koirat eivät meinaa onneaan uskoa jos pääsevät sohvalle saman peiton alle meidän kanssamme, taivas. Hilla haluaisi kesällä vain maata auringossa ja fiilistellä Afrikkatunnelmia. Sisälle ikkunasta paistava aurinkolaikku on SE paikka. mihin pitää itsensä tällätä.. Välillä tuntuukin että jakaa taloutensa kissojen, ei koirien kanssa.

Rhodesiankoira osaa olla myös hankala ja voimakastahtoinen, mutta johdonmukainen koulutus ja rodun luonteenlaadun tunteminen auttavat hyvin pitkälle.

Tässä hieman valotusta miksi... :)


4 kommenttia:

  1. Aivan loistava teksti ja ihania kuvia! Ei olisi rhodesiankoiran syvintä olemusta kyllä osuvammin kuvailla!

    VastaaPoista
  2. ekan kerran luin tämän, todella kivaa lukea!

    VastaaPoista