Muuttoa muuttoa

...ja vähän lisää sitä laatua.

Hilla on joutunut nyt hieman kärsimään muutosta sen verran, että ei isännästä ja emännästä oikein ole kovin ahkeraksi lenkittäjäksi kun työpäivän jälkeen tehdään vielä ilta remonttia/pakkaamista/muuttoa.

Olen kuitenkin pyrkinyt joka päivä töistä tullessa viemään Hillan n.tunnin metsälenkille, jossa saa purkaa pahimmat energiat. Illalla vielä lyhyt lenkki, ja aamulla sama juttu. Kyllä tuo ihan täyspäiseltä vaikuttaa vielä, vaikka liikuntaa saa nyt vähemmän :) Onneksi kohta tämäkin hässäkkä on ohi, ja päästään taas kiinni normaaliin elämänrytmiin!

Eilinen ja tämänaamuinen remmilenkki oli ihan katastrofaalista, kun joku oli unohtanut remmikäyttäytymisen taidon ihan kokonaan. Sen siitä saa, kun vie koiraa vaan metsään eikä joka päivä harjoittele....taitaa olla rhonteilla harvinaisen huono muisti, kun parissa päivässä on kuin ei remmissä olisi ikinä kävellytkään ;) No, saatiin siis taas 20 metrin matkaan kulumaan mukavasti 10min, kun harjoiteltiin. Saavutuksena pidän jo sitä, että Hilla mennä viipotti myös kuonopanta päässä! Kai se on tämä liikunnan väheneminen tai sitten varhaisiän dementia, kun ei se remmikäyttäytyminen aina ole ihan muistissa..

Huhhei, eihän uuden pihan aitaaminen maksa kun sen n.1000e....kalliiksi tulee tuokin koira ;)

Mukavaa iltaa kaikille, tässä vielä muutama metsäinen kuva :) Palataan kun on taas enemmän energiaa, vie ihan totaalisesti mehut tämä muutto :(

Hieno Hilla!

JEEEE tämäniltainen tottis meni niin hienosti! Kerrankin pystyi lähtemään treeneistä naama ihan hangon keksinä, kun Hilla oli niin hieno :)!

Harjoiteltiin taas seuraamista, vauhdista istumista ja paikallaanoloa ja keskittymistä. Hilla alussa hösläsi hieman, mutta tosi nopeasti päästiin asiaan! Tällä kertaa älysin viedä sen n.40min metsälenkille pari tuntia ennen treeniä, eli sekin tietty saattoi auttaa asiaa.. Mutta anyways, Hilla kuunteli hienosti ja oli tosi rauhallinen ja hieno koko treenin ajan.

Viimeksi kun oltiin isossa ringissä ja aina yksi koirakko kerrallaan kiersi muita, niin Hilla oli menossa haistelemaan jokaista ja riehui. Nyt kaveri makasi jo kyljellään ja nautti auringosta, kun oli sen vuoro odottaa rennosti ja olla huomioimatta muita koiria :) Hilla siis päätti oppia sen kuolmistempun sitten kesken treenien, kun ei muuten saanut lihapullaa mielestään tarpeeksi nopeasti...Oli se mahtavaa, kun koira retkottaa ketarat oikosenaan kesken treenin! Noh, kuitenkin noustuaan se piti hienosti katsekontaktin ( lihapullaan ) ja odotti mitä sanon. Tosi mahtava juttu! Nyt on emäntäkin hyvillä mielin, ja Hillakin syötyään paketin lihapullia.

Painin itseni kanssa, että josko sitä uskaltautuisi Hillan kanssa 7.6 Match Show:hun...En tiedä uskallanko, kun Hillalla on se ongelma vieraiden ihmisten kanssa. Ei tykkää yhtään jos koskee, ja väistää minkä kerkiää..Jostakin hampaidentarkistuksesta puhumattakaan! Katsotaan josko mennään, ehkä odotellaan vielä...

Harmi kun ei ole ikinä kuvaajaa mukana treeneissä, olisi kiva saada muutama kuva sieltäkin tänne..Noo, ehkä saan Jonin ylipuhuttua lähtemään joku kerta kameran kanssa mukaan.

Kesäistä illanjatkoa, palataan taasen kun jotain tapahtuu ;)

Muuttoa & Remonttia

Nyt kun remontti ja muuttopuuhat on kuumimillaan, jää bloggauskin aina vähän vähemmälle. Ei ehditä Hillan kanssa myöskään nyt tämän ja ensi viikon aikana tekemään kovin ihmeitä, kun muutto, siivous ja remontti on saatava kuun loppuun mennessä pakettiin.

Ollaan nyt lenkkeilty kuitenkin ahkeraan, ja Hilla onkin ollut ihan rauhallinen ja sopeutunut siihen, että välillä mennään ja tullaan ihan tukka putkella. Tuntuu vähän siltä, että aina kun valitan jostakin, se korjaantuu samantien: Hilla lopetti aamupiipitykset heti piipitysbloggauksen jälkeen! Käyköhän se salaa täällä lukemassa? ;) ( Jos käy, niin voisitko Hilla mitenkään lopettaa myös sen älyttömän vouhotuksen kun tulee muita koiria vastaan? vink vink! ) Tätäkin työstetään tottiksessa, mutta oppiiko Hilla, se jää nähtäväksi ;)

Ollaan opeteltu nyt kuolemistemppua, mutta Hillalla on turhan paljon energiaa jotta se jaksaisi keskittyä makaamaan 3 sekuntia paikallaan..... We'll work on that! Hilla on saanut myös minusta mukavasti massaa meille tulon jälkeen, ihan kuin olisi muskelit kasvaneet tytöllä :) Tänään oli sateinen keli ja ukkostakin pukkasi. Hienolle neidille piti pukea takki päälle, jotta se uskalsi mennä pissalle pihalle..... Sisälle tultuaan se kurkotteli ikkunasta ulos, ja päästi mahtavan äänekkään pierut. Se siitä hienosta neidistä! :D

Äiti oli tilannut Hillalle hienon nimilaatan, ja toi sen tänään tullessaan. Nyt tietää naapurusto kelle soittaa, kun hullu rhontti möyrii kukkapenkissä! :)

Näihin tunnelmiin, palataan kunhan ehditään!!

Tässä vielä mielestäni kuvaavat ennen ja jälkeen-kuvat. Ylempi on tulopäivänä ja alempi on tältä viikolta. Ihankuin olisi hieman massa lisääntynyt...?

Action Action!

Hillalla on ollut oikein toiminnantäyteinen alkuviikko, kun maanantaina tottisteltiin toista kertaa ja tänään oltiin tunnin lenkillä Heidin ja Amerikanakita Kuman kanssa! Hillakin saa enemmän menoa ja meininkiä nyt kun olen viikon lomalla, tekee varmasti hyvää molemmille :)


Maanantain tottiksesta sen verran, että no johan oli ;) Hilla käyttäytyi hieman paremmin kun viimeksi, mutta silti meno oli aika villiä... Lihapullaa kuunneltiin aina ajoittain hienosti, mutta muiden koirien aiheuttama hälinä ja hajut sai pienen pään ihan pyörälle. Hilla oli ihan suunnattoman kiinnostunut muista koirista, ja se kyllä tuntui tunnin jälkeen minulla särkevänä kätenä kun oli remmi kirenä koko tunnin miltei.. Kuitenkin jotain osattiinkin, ja Hilla jopa kuunteli hienosti kun malttoi muulta ärsykkeeltä. Loppuhuipennukseksi teoriaa kuunnellessa Hilla ja toinen tyttökoira päättivät pistää tappelun pystyyn, ja eikun makaamaan miltei koiran päälle, että sai sen pysymään aloillaan. Onneksi eivät yltäneet toisiinsa! Mukava tapa lopettaa tunti ;) Hilla unohti kuitenkin moisen välikohtauksen nopeasti, ja lelu oli kaveri heti rähinän jälkeen.

Tämänpäiväinen metsälenkki suuntasi Lammin maisemiin, ja siellä tehtiin sellainen tunnin pyrähdys Kuman ja Heidin kanssa. Aluksi Hilla pelkäsi Kumaa, ja molemmat aloitti tutustumisen rähinällä. Kuitenkin kun koirat pääsivät irti, oli tilanne jo parempi. Aluksi Hilla reagoi Kuman leikkiinhaastamisiin ja kohtitulemisiin vingahtelemalla kuuluvasti ja selvästi osoitti pelkäävänsä tummanpuhuvaa urosta. Annettiin lenkin kuitenkin jatkua, koska Hilla ei kuitenkaan ihan kauhuissaan ollut, ja se oli Kumasta selvästi kuitenkin kiinnostunut ja juoksi sen perässä. Alkuun Hilla oli aika varautunut, ja väisti Kumaa aina kun se haastoi leikkiin.

Loppulenkistä kaverukset tulivat jo tosi hyvin juttuun, ja Hilla hoksasi oman valttikorttinsa: Rhodesiankoira on nopeampi kuin Amerikanakita ;) Sitten mentiin korvat hulmuten tuhatta ja sataa peräkanaa, ja hauskaa näytti olevan! :) Toki sitten Kuman perässä piti mennä niihin ihaniin, liejuisiin ja haiseviin ojiin, ja kotona tämä uimamaisteri pääsikin suihkuun karistamaan ojan viehkoa hajua.

Kynsienleikkuuta treenataan ahkerasti, aina yksi kynsi kerrallaan :) Hilla ei anna / malta olla paikallaan kun kynsiä pitäisi leikata. Ollaan harjoiteltu niin, että kun Hilla on sohvalla aloillaan, otan tassusta varman otteen ja leikkaan nopeasti ihan pienenpienen palasen kynnen kärjestä. Tämän jälkeen mahtavasti kehuja, ja annetaan olla taas seuraavaan päivään. Nyt ollaan jo edistytty, ja saan jopa rauhassa leikata KAKSI kynttä kerrallaan! Baby steps ;)...

Nyt taas on emäntä ja koira aivan puhki ja ruokittukkin. Sohva kutsuu! :)

Voihan piip!

Kiitos Hilla, kun aamulla aloitat piippauskonsertin siinä 6-7 aikoihin, lauantaina ja sunnuntaina. On se niin mukavaa! Neidin aamupala on siis ilmeisen myöhässä vapaapäivinä, sillä pissahätä ei ole piippauksen aihe (jos Hillan päästää pihalle, niin se töllöttää siellä kaikkea mahdollista kukista perhosiin, mutta ei pissaa....). Vaikka ei reagoida piipitykseen mitenkään, niin pakko se on ennen pitkää nousta ja tästähän riemu repeää (Hilla 1- Me 0 ) Eli taas erävoitto Hillalle, kun kuvitteli saavansa meidät ylös ininällään.. On se mahtavaa.

No ei hätä ollut tämännäköinen, vaikka aamun kahden lyhyemmän lenkin jälkeen olin jo itku kurkussa, kun Hilla ei kuunnellut mitään, ei kiinnittänyt muhun pahemmin huomiota jos pyysin tekemään jotakin ja oli kaikinpuolin niin välinpitämätön ja puupäinen kun olla ja voi.. Ajattelin epäonnistuneeni täysin, hyvä etten itkua vääntänyt... On se rankkaa rhoden kanssa ;) Hilla tosin pääsi lenkin päätteeksi polskuttelemaan isoon ojaan, ja oli niin hyväntuulinen sen jälkeen että tuli jo parempi mieli emännällekkin :)

No iltapäivä meni mukavammin, ja lähdettiin karkeakarvaisen kettuterrieri Max:in ja emäntänsä Janskun kanssa Porsooseen oikein kunnon metsäteille. Koirille kohtaaminen oli ensimmäinen laatuaan, ja vauhtia riitti ;) Aluksi pidettiin haukut hihnassa, ja kun sitten kaikki näytti olevan ok, päästettiin ne temmeltämään. Oi mitä menoa :)! Max 9kg vaan toki hieman arasteli Hillaa 35kg, mutta ihan hienosti meni! Kännykän kamera ei meinannut pysyä kaverusten vauhdissa, kuten näkyy!! Juomapaikalla sitten Max kai koki jäävänsä liian ahtaaseen tilaan Hillan ja emäntänsä väliin, että se ärjäisi Hillalle ja osoitti ettei tykkää nyt yhtään tästä touhusta. Mentiin sitten loppumatkasta suurin osa hihnassa, ja koirat käyttäytyi hyvin. Eivät ainakaan ärhennelleet enempää.

Hilla käyttäytyi tosi nätisti koko lenkin, ja tuli heti kun huusin yms. Toki taskussa tuoksahtaneet lihapullat saattoivat edistää asiaa? Kuitenkin reilun tunnin lenkin jälkeen oli emännät ja koirat jo väsähtäneitä ( ainakin minä ja Hilla ;) ) ja lähdettiin vielä piipahtamaan uudella talolla.

Nyt viimein kotona pitkän päivän jälkeen, Hilla nukkuu ja minä meinaan mennä sohvalle ja vajota koomaan tv:n eteen ;) KIITOS lenkistä Maxille ja Janskulle, ja ke uudestaan :)

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Arki alkaa sujua :)

Nyt voi jo sanoa, että alkaa arki tosissaan sujua Hillan kanssa. Oman lusikkansa soppaan tuo tietenkin meidän remontti ja muutto, jonka takia meno äityy välillä turhankin vauhdikkaaksi ja Hilla joutuu joinain päivinä kärsimään siitä hieman vähemmän liikunnan muodossa. Onneksi kesäkuun alusta ollaan jo omassa talossa, ja alkaa stressikin helpottamaan.

Hillakin kävi omatoimisesti remontin alkaessa morjenstamassa naapurit, eli ei tarvitse esittelyäkään hoitaa......kiva kiva....

Nyt ollaan siis menty sitä rataa, että aamulla Hillan kanssa käydään sellainen 20min lenkki, ja päiväksi se jää omaan rajattuun tilaansa kera luiden ja veden. Kun tulen töistä, heitän Hillan auton perään ja ajetaan metsään noin reilun tunnin lenkille. Illalla käydään vielä n.30-40min lenkki. Illalla reuhutaan vielä lelun kanssa omalla pikkupihalla. Tämä on osoittautunut ihan toimivaksi, mutta silti ihanaa kun saa oman ison pihan jossa koira saa omatoimisestikin päivällä touhuta.

Hilla on kotiutunut ihan mahtavan hyvin, ja kotona odottaa iloinen pikkuapina kun töistä tulee: häntä vispaa ja peppu heiluu ja hypellään ja tanssahdellaan ja nuollaan naamaa ja ja ja...:) Hilla on kaikinpuolin hyväntuulinen koira, aina häntä vispaa ja lenkille lähtökin on niin kivaa potenssin tuhat, että pitää hypellä ja pompahdella ja pitää remmiä suussa ja vaikka ja mitä :) Rhodesiankoiraksi Hilla on kai tavallaan hieman harvinaisempaa laatua, että se on todella leikkimielinen ja tohukas kotonakin...Tai sitten kun tuo kakru tuosta kasvaa, niin alkaa ne rhoden "rauhallinen kotona" -piirteet ottaa vallan, ken tietää ;)

Voin ihan sydämellisesti suositella Brit Caren hypoallergiaruokaa (adult large breed), koska Hillalle se sopii todella hyvin. Nutran vihreä oli jotenkin epäsopivaa, jote onneksi löydettiin Brit :) Tätä Hillakin suosittelee ;)!

Tässä vielä pari kesäistä kuvaa, nyt mennään pakkaamaan!

Hilla testaa: Canny Collar-panta

Testauksessa oli tuote Canny Collar, eli panta jonka pitäisi hillitä vetämistä. Pannasta menee lenksu myös nenän yli, eli paine kohdistuu sinne, eikä niinkään kaulaan. Siteeraus pannan selostuksesta: "Kun koirasi vetää hihnassa, Canny Collarin kuonon yli tuleva hihna aiheuttaa paineen koiran kuonon päälle. Heti kun koira lopettaa vetämisen, paine lakkaa. "

Hillan mielestä tälläinen julkea vetämisen estäminen oli aluksi inhottavaa, mutta se kyllä tottui nopeasti pantaan. Vetäminen rauhoittui huomattavasti, ja lenkki menikin mukavammin kuin yleensä. Kuitenkin tämä puupää intoontui aika-ajoin vetämään myös Canny Collarin kanssa, mutta hallinta on helpompaa ja Hilla antaa heti myöden, jos itse aiheutan pientä painetta remmin toisessa päässä. Panta jää ehdottomasti jatkokokeiluun! Tunnustettakoon, että kun panta Hillan mukana meille tuli, mietin monta päivää että miten ihmeessä tuo härveli koiraan asennetaan..Mentiin sitten nöyränä M&M:n Liisalta kysymään neuvoa, ja Liisa ystävällisesti opasti meidät kuonopannan saloihin ;)

Super juttu verrattuna muihin aikoinaan kokeilemiini kuonopantoihin on se, että CC:n saa yhdellä kädenliikkeellä "muunnettua" ihan tavalliseksi pannaksi, eli kun nenälenksun heittää kuonon päältä pois, kiristyy se takaa ja voit käyttää pantaa ihan normaalina kaulapantana. Muihin kuonopantoihin verrattuna etuna on ehdottomasti myös se, että CC:ssä on erillinen kaulapantaosa, eli koira ei pääse karkaamaan vaikka nenälenksu valahtaisikin kuonon päältä pois.

Oltiin siis pantaa testailemassa tunnin lenkillä, ja toki Hilbero sai olla myös ilman inhoittavaa nenäosaa vapaana jonkin aikaa. Hilla ei kuitenkaan yrittänyt tassulla raapia pantaa kuonolta pois, eli ei se kamalasti häirinnyt.

Minä suosittelen! (Hillasta en ole niin varma...) Ohessa kuva Hillasta, jolla ilmeisesti on iso sana sanottava pannasta (?) ;)

Normipäivä

Tänään oli sellainen "normipäivä", eli ei tehty mitään ihmeellistä. Hillan kanssa käytiin metsälenkillä ja Hilla sai riekkua vapaana ja juoksennella pitkin metsää. Kivaa näytti olevan :)

Brit Caren ruoka näyttää sopivan hyvin, ainakin mahavaivat ovat hellittäneet.Hyvä juttu! Muisteltiin metsässä namin voimin vähän eilisiä tottisjuttuja, mutta selvästi Hilla oli mielestään eilen tehnyt tarpeeksi yhdelle viikolle ;) No, ainakin pari juttua meni hienosti, mutta oli Hillallakin vapaapäivä tänään. Vielä pitäisi iltalenkille jaksaa lähteä ja pihalla peuhata lelun kanssa. Ostin Hillalle M&M:stä uuden köysilelun, joka on Hillalle "palkinto", eli yritän välillä palkita sillä tempuista. Nyt tänään taitaa lelu päästä kuitenkin ihan vaan retuutuskäyttöön...

Kasvattajallekkin soittelin eilen, ja on hyvin epätodennäköistä että Hillalla pennut teetettäisiin, vaikka sijoituskoira onkin. Katsotaan millainen seuraava valeraskaus on, jos on kovin paha, niin täytyy varmaan harkita leikkauttamista.. Jos vaikka saisimme Hillan steriloida, jos ei kasvattaja halua tällä pentuja teettää tms. Mutta katsotaan ja mietitään kun seuraava juoksu on ohi :)

Näihin tunnelmiin, palataan kun on uusia juttuja taas kerrottavana :)!

Tottisryhmästä irtosi meille paikka!

Tuuletuksia! Oltiin Hillan kanssa tänään Kirstulan kentällä ekoissa tottistreeneissä, ja saatiin ryhmästä vakipaikka! Mahtava juttu! :) Itse treeneistä meni 80% Hillan hössötykseen, kun oli NIIN PALJON kivoja koirakavereita ja ihmisia ja hajuja ja ja ja...

Lopulta saatiin se huomio myös emäntään (tai siis oikeammin siihen lihapullaan), ja seuraamiset ja pysähdykset yms meni nappiin! Jee! Ensi kerralla toivottavasti päästään alusta alkaen itse asiaan, ettei 30min mene alun ihmettelyssä ja touhotuksessa. Ohjaaja oli mukava ja osaava, ja aikoo ottaa asiakseen Hillan luoksepäästävyyden treenaamisen. Hilla väistää vierasta ihmistä, ja ei toivoakaan siis kokeisiin tai näyttelyihin menemisestä ennenkuin se on ok. We'll work on that!Ihanaa kun saadaan joku ulkopuolinen valvomaan meidän touhuja ja antamaan neuvoja livenä!

Hillan mahavaivojen takia vaihdettiin Nutrasta nyt Brit:iin ja toivotaan, että maha alkaisi parantua.

Hilla oli vähän tympääntyneen näköinen kun ajeltiin tokoon (kuva yllä ;) ), mutta poistullessa oli iloinen mieli ja heiluva häntä :) Vielä pienet spurtit lenkillä, ruoka nassun eteen ja molemmat mennään nyt nukkumaan!

ps. ei tuhoja!!

Hilla debytoi remonttityömaalla

Noniin, nyt on koettu Rhodesiankoiran remontointitaidot: Niitä ei ole.

Sori Hilla, mut näin se on. Eli tänään päästiin aloittamaan vasta remonttia talolla, ja Hillla tietenkin lähti mukaan seuraksi ja omasta mielestään kai johtamaan koko operaatiota. Remonttiporukka tervehdittiin asiaankuuluvin pikku murahduksin, mutta loppujenlopuksi iloisin hännänheilutuksin. Päivän tähti sai maistella grillituotteita, ja oli muutenkin huomion keskipisteenä kunnes remontti alkoi kunnolla.

Remontti saatiin käyntiin, ja Hilla otti aikalailla ensitöikseen hatkat uudelta kotipihalta. Eipähän se tietenkään ymmärrä uuden oman pihan rajoja, mutta eipä se nähtävästi ymmärtänyt myöskään raikuvia "tänne, tänne TÄNNE!!!" huutoja, kun se iloisesti jolkotteli naapurin pihamaalla. (Anteeksi uudet naapurit)

Lopulta Hilla teljettiin keittiöön verkkoaidan taakse tarkkailemaan remonttia kun kukaan ei arvostanut nokkaansa joka ikiseen paikkaan pistävää rhonttia, joka kaiken lisäksi meinasi livistää ulos aina kun joku tuli ovesta sisälle.

No tämähän ei tietenkään Hillaa miellyttänyt, ja jossain vaiheessa huomattiin koiran puuttuminen keittiöstä. No, siellähän kakara kirmasi jo toisen naapurin kukkamaalla! ( Anteeksi uusi naapuri nro 2!) Tällä kertaa Hilla kirmasi heti takaisin iloisesti kutsuttaessa. Minä manailin Jonille palauttavani Hillan sillä sekunnilla, ja karkulainen pääsi takkahuoneeseen suljetun oven taakse jatkamaan remontin valvontaa.

Kuinka ollakkaan, löysi hän tiensä ulos sieltäkin, mutta näin onneksi pakoyrityksen ja sain napattua Hillan kiinni. Tämä oli jo viimeinen pisara, ja pakkasin Hillan autoon ja ajoin metsän reunaan. Käytiin kunnon metsälenkki touhottamassa, vein Hillan kotiin ja lähdin itse takaisin remonttia tekemään.

Illalla vielä iltalenkki, ja saimme 10 metrin matkaan kulumaan 10 minuuttia, kun mietittiin yhdessä saako vetää vai ei.

Olipahan päivä! Hillalle kuitenkin kunniamaininta siitä, että antoi aamulla nukkua rauhassa!

Yllä vielä kuva joka todistaa sen, että ei Nellin kuitenkaan manauksista huolimatta tarvitse odottaa, että Hilla tulisi pikapostissa takaisin ;) Ihana pakkaushan tuo on. Palataan taas kera uusien kokemusten ;)! Hyvää yötä

Sateinen lauantai

Hilla päätti herättää siinä seitsemän pintaan nuolemalla naaman ihan likomäräksi. Huomenta vaan sinullekkin, lauantaiaamuna klo 07:02....

Eilisestä lyhyt raportti:

Oltiin taas metsähumputuksella ja Jonin sisko lähti mukaan seuraksi. Hilla höselsi tapansa mukaan, ja illalla mentiin vielä pellolle harjoittelemaan makkaranetsintää. Hienosti toimii nenä :)! Hilla ei TAASKAAN tuhonnut mitään päivällä, ja mattoakaan ei ollut rullannut. Nykyisin siis oletettavasti ihan nukkuu sen ajan kun ollaan pois, tosin se kostautuu 110% energinana illalla ;) Eli hieno juttu kun ei tuhoa, mutta illasta onkin sitten pienen ydinvoimalan energia rhodesiankoiran muodossa täällä meillä....huhhuh :)

Tänään sataa, ja se on Hillan mielestä ihan mälsää. Haettiin Mustista&Mirristä Hillalle Hurtan sadeasu ( pientä hifistelyä ;) ) ja testattiin sitä pikaisesti ulkona. Tänään neitiä kiinnostaa kuitenkin nähtävästi enemmän sohvalla makoilu, niin katsotaan josko illalla taas virtaa löytyisi.

Käytiin ostamassa uuteen taloon tapetteja ja maalia, ja nyt lähdetään Hillan kera aloittelemaan remonttia. Hilla johtaa tietenkin koko operaatiota, eli katsotaan kuinka käy ;) Eilen Hilla sai niskaansa punkkikarkoitteen, toivottavasti toimii! Eläinlääkäri ainakin suositteli, eli toivotaan parasta! Maanantaina tottikseen, JÄNNÄÄ!

Palataan!

Hilla & Miehet

Siis ihmismiehet.

Pentuna Hillaa pelotteli entisen kodin naapuri, ja tästä on jäänyt päälle pelko miehiä kohtaan.
Tai ei varsinainen pelko, mutta arkuus ja epäluuloisuus. Ulkona ei-kenenkään-reviirillä tapaamiaan miehiä Hilla saattaa mennä haistelemaa, mutta se väistää heti jos mies yrittää koskea sitä.


Meille kotiin tulevia vieraita miehiä Hilla tervehtii murinalla ja haukunnalla. Kun sen antaa hetkisen tutustua ja haistella ja se näkee, että me emme tulokkaasta ole moksiskaan, niin Hilla rauhoittuu ja antaa asian olla. Jos mies istuu alas,niin saattaa Hilla tulla jopa tuttavuutta tekemään hetken päästä. Ja jos tulokkaalla on nakkeja, on ystävyys sinetöity.
Kotonakaan Hilla ei ole aggressiivinen, mutta tekee miehelle selväksi, että älä tule lähemmäs tai koske, ennenkuin ollaan tuttuja.

Haluaisimme kovasti eroon tästä pelosta, ja siksi täytyy kaikkia miesvieraita joita Hilla ei tunne, pyytää tulemaan varovasti sisään, kyykistymään kylki koiraan päin ja lahjomaan ruoalla :)
Jos jollakin on lisää vinkkejä asian suhteen, niin laittakaahan tulemaan!
Nyt yritetään näin, että se saisi mahdollisimman paljon positiivisia kokemuksia miehistä, ja tällä saataisiin pelkoa pois. Varmaan ongelma kärjistyy vielä uudessa ympäristössä, joten aikakin voi auttaa. Ja miksei kyseessä voi olla murkun mörkövaihettakin, mutta tavasta haluaisimme mahdollisimman pian eroon.

Eli tiedoksi kaikille miesvieraille:
Varustaudu herkuilla! Anna koiran haistella rauhassa, ja ole itse kyykyssä. Älä tuijota koiraa, äläkä heti koske sen päähän tai rintaan. Kun tilanne ok, ole vielä rauhassa jonkin aikaa, että koira rauhoittuuu.

Kun sinunkaupat on tehty, ei ole enää ongelmia! Tässä vielä kuva hurjasta pedosta lieventämään pelkoa ;)!

Ehkä saat pitää henkesi ;)

Selvennykseksi ;)

Jottei kenellekkään jäisi epäselväksi, että rhodesiankoira on uskomattoman energinen pakkaus, niin tässä pari havainnollistavaa kuvaa ;)

Jes! vol.2

Eli lisää riemunkiljahduksia: Hillan toinen päivä aidan takana DAP:in ollessa seinässä, ja taaskaan ei mitään tuhoja! Eiköhän se tästä :) En osaa sanoa onko muutos jossain määrin DAP:in ansiota, mutta ainakin nyt Hilla nukkuu tyytyväisenä päivät rajatussa tilassa stressaamisen ja repimisen sijaan! Jes!

Oltiin taas tänään ihan jännän äärellä ( ainakin Hillan mielestä ), kun eläinlääkäri tuikkasi sirun niskaan ja antoi rokotukset. Hienosti meni, eikä Hilla inahtanutkaan. Eläinlääkäriltä saatiin kehuja, mutta niistä Hilla viis veisasi kun oli niin kova kiire pois. Mentiin remmi kireänä ja Hilla jopa avasi itse oven: " Nyt MENNÄÄN!" Taisi olla aika epämiellyttävää ;)

Eläinlääkäriltä ajettiin suoraan metsätielle, ja taas humputtamaan metsään. Oli energiaa kun pienessä kylässä, ja Hilla teki omatoimisia spurtteja korvat luimussa ja kaasu pohjassa. Kiva koira, juoksuttaa itse itseään :D!

Tässä piristykseksi vielä muutama metsäkuva. Hauskaa oli, ja nyt on koira maha täynnä nukkumassa päiväunia... Mieletön ero kyllä, kun ensin kävellään metsän reunaan rauhassa remmissä. Sitten kun remmi otetaan pois ja maaginen sana "vapaa" kajahtaa, on Hilla kuin ihan eri koira. Kaikkialle on loikittava ainakin kahden metrin loikin ja omaa kivaa voi harrastaa juoksemalla itsensä läkähdyksiin pitkin metsää. Nauttii elämästä ;)

JES! Ei tuhoja!

Jes jes jes JES!

Tulin töistä kotiin, ja siellähän se Hilla oli mihin sen jätinkin! Nätisti oli ollut tyttö KOKO päivän omassa rajatussa tilassaan. Olen kyllä niin iloinen ja ylpeä! Luita oli järsinyt, mutta muuten ilmeisesti nukkunut koko ajan. ( Ainakin siitä päätellen, että ma&ti Hilla oli kotona illasta todella rauhallinen ja uninen kun oli riekkunut päivän. Tänään oli niin virtaa täynnä kun tulin kotiin, että eihän se auttanut muu kuin pakata tyttö autoon ja lähteä muutaman kilsan päähän kunnon metsäreiteille.

Metsässä mentiin tunnin verran, ja jäniksiäkin piti lähteä jahtaamaan muutamaan otteeseen. Puettiin metsään lähtiessä Hillalle huomioliivi, ja olipa aika mielenkiintoisen näköistä kun keltainen piste pomppii milloin minkäkin mättään takaa. Pääasia että oli hauskaa!

Tänään annettiin metsässä humputtaa ihan vapaasti, otettiin ihan vain muutama tottelevaisuusharjoitus. Oli Hillallakin vapaapäivä :) Toki edelleen treenattiin nakkien kanssa luoksetuloa, ja aina vaan se sujuu paremmin ja paremmin! Jopa mielenkiintoisen haisun luota voi irroittautua ja tulla hakemaan nakki.

Toivotaan, että huominenkin yksinolo menisi näin mallikkaasti!

Huomenna sirutus ja rokotus, sas nähdä saako eläinlääkäri pitää kätensä.....;) Ohessa kuva lenkin jälkeen rauhoittuneesta rhontista ;)

Eroahdistusta?

Kuten aiemmassa tekstissä mainitsin, kärsii Hilla ilmeisesti jonkinasteisesta eroahdistuksesta. Todennäköisesti ahdistus on monen asian summa, koska entisessä kodissa se ei ainakaan samassa määrin siitä kärsinyt.
Muuton ja lauman vaihtumisen aiheuttama stressi varmasti kärjistää tilannetta, ja hankin Mustista&Mirristä Hillalle DAP-haihduttimen oloa helpottamaan. Ainakaan vielä ei havaittavaa hyötyä ole ollut, mutta eipä se ole ollut toiminnassakaan täyteen tehoon vaadittavaa 48:a tuntia.

Käytännössä mahdollinen eroahdistus ilmenee tuhoamisena:
On järsitty ja maisteltu kaikenlaista hampaiden ulottuville sattuvaa, sohvaan järsittiin reikä, toisesta sohvasta revittiin pohjakangas, parit kengät natusteltiin ekana päivänä, parhaat täkit on nyt tilkkuina ja muuta mukavaa.
Kaikki mihin koira voisi itsensä satuttaa korjattiin pois, mutta aina tuntui löytävän jotain suuhunpantavaa.

Ensimmäiset kaksi päivää se sai olla rajatussa tilassa, joka käsitti olohuoneen, yhden makuuhuoneen ja eteisen. Se oli liikaa, ja maanatai-iltana hankitusta DAP:ista huolimatta tuhoaminen jatkui.
Eilen väsäsimme olohuoneen eteen portin, ja makkarin ovikin laitettiin kiinni.
Jännityksellä odotan, että mitä se hauva on keksinyt tänään! Tämän päivän sotasuunnitelma on siis se, että Hilla jäi ainoastaan tilavaan eteiseen, josta poistettiin kaikki(?) pureskeltavaksi kelpaava. Portin läpi Hilla näkee olohuoneeseen ja ikkunasta ulos, vaikka itse sen oleskelutila on aika rajattu.
Radion jätin hiljaiselle soimaan, Hillan omaan tilaan jätin sen oman pedin, luita ja vettä.
Nyt vaan toivotaan, että 35kg neitokainen ei olisi pistänyt kotitekoista aitaa palasiksi, ja olisi saanut stressaamatta rauhoittua päiväksi.
DAP jätettiin edelleen seinään, josko siitä jotain hyötyä olisi....

Toivotaan parasta!!!

Arjen opettelua

Hilla tuli meille lapsiperheestä, jossa se harvoin joutui olemaan ihan itsekseen.
Meillä valitettavasti se joutuu nyt olemaan päivät alkuun yksin, kunnes lomat alkavat ja niiden jälkeen siirryn vuorotyöhön. Näin ollen Hilla joutuu onneksi olemaan jatkossa vain harvoin koko päivää omin nokkinensa. Nyt näiden kahden työpäivän aikana jonka se on yksin ollut, olemme tutustuneet ilmiöön nimeltä eroahdistus. Sitä se ilmeisesti on, koska Hilla pistää kotona paikat hyrskyn myrskyn yksin ollessaan. Se jopa stressaa sitä, että olemme mieheni kanssa oven toisella puolella vaikka kotona olemmekin. Voi olla toki kyse muuton aiheuttamasta stressistä yms, mutta tilanne on nyt tämä. Kirjoitan aiheesta erikseen bloggauksen.

Hilla tuli siis lauantaina, ja meillä oli lauantai ja sunnuntai aikaa tutustua toisiimme ja tutustuttaa Hilla uuteen kotiinsa. Hilla kotiutui mainiosti, ja meidätkin hyväksyttiin uudeksi isännäksi ja emännäksi hännänhuiskutuksin (tottakai niin, että koko peppu heiluu ;) ) ja varsin innokkain naamannuolauksin.
Perustottelevaisuus Hillalla on jonkinlaisesti hallussa, mutta ainakin meitä kohtaan tottelevaisuus tuntuu olevan vielä hieman kiinni siitä sattuuko kiinnostamaan..
Ensimmäisinä päivinä kävimme lenkeillä tiuhaan ja uskalsin pitää Hillaa jo vapaanakin, kun luoksetulo pelaa kohtalaisen hyvin.
Onkin ahkeran treenin alla, että se luoksetulo toimisi myös, vaikka olisi ihan VALTAVAN kiinnostavia asioita nenän ulottuvilla.

Eilen tiistaina oltiin taas metsässä harjoittelemassa, ja hienosti alkaa korvat löytymään haisuista ja yleisestä touhotuksesta huolimatta.
Toki nakkipala palkkioksi on aivan vastustamaton, joten siinä on se perimmäinen syy ripeään luoksetuloon ;)

Olen kuumeisesti yrittänyt löytää tokoryhmää, johon päästäisiin näin lyhyellä varoitusajalla mukaan. Nyt ainakin saatiin kutsu tutustumaan ensi maanantaina yhteen pentutottisryhmään, ja pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä että mukaan päästäisiin!
Minulla on aiempaa kokemusta ainostaan palveluskoirista, joten tämä rhontin sielunelämän ymmärtäminen on yhtä opettelua.
Minulle on todella outoa se, että koira ei välttämättä tee mitään mitä pyydät, ellei nää siinä etua itselleen :) Palveluskoira kun seisoo vaikka päällään mielyttämisenhalusta..Opetellaan ;)

Onneksi saan apuja kokeneemmilta rhodesiankoiraihmisiltä, ja jos vaan sinne tokoon päästäisi niin eiköhän saataisi vielä paremmin hommat hanskaan!
Lenkeillä treenataan pienissä määrin perustottelevaisuutta nakkipalan voimalla, ja ainakin suhteellisen hyvin ollaan menty. En kovin vaativia juttuja pyydä koiralta, kun ihan kakarahan se vielä on ja vasta tutustutaan toisiimme kunnolla.
Kunhan se tuosta asettuu kunnolla taloksi, niin aletaan miettiä enemmän tottelevaisuuden opettelua ja varsinkin jos saataisiin paikka tottisryhmästä :)!

Kuinka kaikki alkoi

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olimme vihdoin ottaneet kasvattajaan yhteyttä: meille piti tulla oma pieni Rhodesiankoiranpentu.

Kuinkas sitten kävikään?

Saimme tiedon Hillasta, joka muuttuneen perhetilanteen takia etsi uutta kotia. Soitin välittömästi omistajalle, ja kuinka ollakkaan, ensimmäisen puhelun aikana sovittiin että haemme tyttelin kotiin. Puhelun perusteella Hilla oli kuin luotu meille: vuoden vanha, kiltti ja näyttelytasoinen tyttö.
Aurinkoisena ja lämpimänä kevätlauantaina 2.5.2009 saapui meille ensimmäinen rhodesiankoiramme Mbwasimba mbwajike azima, eli kotoisammin Hilla.
Luulimme pääsevämme helpommalla vanhemman kanssa, mutta oih kuinka väärässä olimmekaan ;)

Tervetuloa seuraamaan sekä koiran kasvua ja kehittymistä, että meidän kasvua rhodesiankoiran omistajiksi :)!

Helppoa? Ei.
Ihanaa? Ei aina.
Vaihtaisinko päivääkään pois? En missään nimessä!

Nellille suuri kiitos tästä ihanasta koirasta, parempaa ei oltaisi voitu toivoakkaan! ( tai ehkä vähän vähempiruokaisempaa huonekalujen suhteen ;) )