Elämää kahden enemmän tai vähemmän vinksahtaneen rhodesiankoiran kanssa. Tervetuloa seuraamme!
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
lauantai 29. tammikuuta 2011
torstai 27. tammikuuta 2011
Väliaikatietoja potilaasta
vai pitäisikö sanoa "potilaasta", koska herra potilas ei edelleenkään tunnusta olevansa pätkääkään kipeä. Hieman vaisumpi se on kuin yleensä, mutta vain hiukan. Se riehuisi ja remuaisi niin kovin mielellään, mutta tylsä emäntä ei edelleenkään päästä ulos kuin hetkeksi kerrallaan. Sisällä villapaitakuuri jatkuu, ja lepoon pyritään huonolla menestyksellä..
Tänään Hero on yskinyt vähemmän, eikä ole ollut niin nuhainen. Yökin meni jo paremmin :) Toivotaan parasta! Lepo silti jatkuu ainakin viikonlopun yli, jotta ei vain mikään jälkitauti tms. pääsisi yllättämään. Nuori herra protestoi pakkolepoa vastaan varsin äänekkäästi mouruamalla, mutta minkäs teet ;) Kongi ja luukengät yms on ollut kovassa käytössä, ja Hilla on meinannut päästä korvistaan jo useaankin kertaan.. Kauhukakara.
Kuumetta ei ole, lämpö on pysytellyt 38,3 ja 38,8 välimaastossa.
Kuumetta ei ole, lämpö on pysytellyt 38,3 ja 38,8 välimaastossa.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
Lisää Lohjan kuvia (varastettu Jennyltä) ;)
Saanhan vielä vähän fiilistellä Lohjan kuvilla..saanhan ;) Eli siis Jennyltä nappasin vielä muutaman kuvan Lohjan näytelmästä. Alimmassa ROP kehässä voiton vienyt 8kk ikäinen Sunhill Ridges Ina ja VSP Hero :)
Potilas (vastoin tahtoaan)
Huokaus..Eilen arkitottiksen jälkeen se iski: Hero alkoi illasta yskimään ja köhimään. Ajattelin sen olevan vain jotain kurkun ärsytystä pakkasesta tms, mutta eipä mennyt köhä ohi. Yöllä Hero sitten kuorsasi kuin merimies ja kuulosti räkäiseltä. En nukkunut viime yönä kovinkaan paljon, kun kuuntelin koirulin rohisevaa hengitystä ja kännykällä peiton alla Googlettelin kennelyskätietoa.. Aamulla pedistä kömpi nuhaisen oloinen ja kakovasti yskivä poika, joka tosin oli oma pirteä itsensä ja ruoka maistui hyvin. Mittasin aamulla lämmön ja se näytti 38,3c, joten ei hätää sen osalta.
Soittelin eläinlääkärille aamusta ja kysyin mitä kannattaa asian kanssa tehdä. Hän arveli kyseessä olevan kennelyskä, ja määräsi Heron lepoon. Yleistilaa tulee tarkkailla, ja jos se huononee niin kipinkapin eläinlääkäriin. Ei tila onneksi ole huonontunut, vaan potilas on omasta mielestään vallan terve. Sisällä pitäisi mennä kaasu pohjassa ja Hillaa pitäisi saada kiusata henkihieveriin. Ulkoilu on Herolta nyt pannassa (varsinkin tuon pirun pakkasen takia), eli ulkona piipahdetaan vaan tarpeilla. Sisällä on sitten emännän mielikuvitus koetuksella, kun pitää keksiä rauhallista (!), mutta mielenkiintoista tekemistä riehukkaalle potilaalle.. Ilta on mennyt paljon vähemmän köhiessä, mutta jatketaan tätä lepokuuria nyt ainakin viikonlopun yli. Sisällä villapaita saa nyt pysyä päällä, jotta rintakehä pysyy lämpöisenä eikä veto pääse yllättämään :) Pipanoiden kanssa annan lämmintä vettä, joka toivottavasti edes vähän helpottaa kipeää (?) nielua/kurkkua. Hero sai tänään myös nimilaatan, mutta sen testaaminen ja ihailu jää myöhemmälle eläinlääkärin antaman kaulapantakiellon takia.
Harmittaa kun jää nyt treenit ja tokopäivä väliin, mutta pääasia on että koiruus paranee kunnolla.
Soittelin eläinlääkärille aamusta ja kysyin mitä kannattaa asian kanssa tehdä. Hän arveli kyseessä olevan kennelyskä, ja määräsi Heron lepoon. Yleistilaa tulee tarkkailla, ja jos se huononee niin kipinkapin eläinlääkäriin. Ei tila onneksi ole huonontunut, vaan potilas on omasta mielestään vallan terve. Sisällä pitäisi mennä kaasu pohjassa ja Hillaa pitäisi saada kiusata henkihieveriin. Ulkoilu on Herolta nyt pannassa (varsinkin tuon pirun pakkasen takia), eli ulkona piipahdetaan vaan tarpeilla. Sisällä on sitten emännän mielikuvitus koetuksella, kun pitää keksiä rauhallista (!), mutta mielenkiintoista tekemistä riehukkaalle potilaalle.. Ilta on mennyt paljon vähemmän köhiessä, mutta jatketaan tätä lepokuuria nyt ainakin viikonlopun yli. Sisällä villapaita saa nyt pysyä päällä, jotta rintakehä pysyy lämpöisenä eikä veto pääse yllättämään :) Pipanoiden kanssa annan lämmintä vettä, joka toivottavasti edes vähän helpottaa kipeää (?) nielua/kurkkua. Hero sai tänään myös nimilaatan, mutta sen testaaminen ja ihailu jää myöhemmälle eläinlääkärin antaman kaulapantakiellon takia.
Harmittaa kun jää nyt treenit ja tokopäivä väliin, mutta pääasia on että koiruus paranee kunnolla.
lauantai 22. tammikuuta 2011
torstai 20. tammikuuta 2011
Keittiöremontti..
Noniin nyt vihdoin on saatu keittiöremppa puoleen väliin ja koirat ovat olleet tapansa mukaan tiellä niin paljon kuin vain mahdollista . Olen itse ollut lomalla ke-> joten koirien kohdalla tilanne parantui huomattavasti. Alkuviikon joutuivat päivät viettämään Heron aitauksessa etteivät olisi teloneet itseään laatanpalasiin, ja näin estettiin myös Heron random-esineiden syöntivimma (Oli alkuviikosta syönyt jossain vaiheessa metallisen pullonkorkin, jonka oli sitten myöhemmin oksentanut...)..Pösilö koira.
Tiistaina alkoi Heron arkitottiskurssi Hämeenlinnassa (järjestäjänä Silkkitassu), ja siellä meni kaikki paljon paremmin kun uskalsin edes unelmoida! Heron kanssa olen arkitottelevaisuutta ja pienissä erissä tokojuttuja harjoitellut jo pikkupennusta alkaen, ja tiesin sen osaavan kaikki perusasiat. Yllätys kuitenkin oli se, että Hero ottaa todella hienosti kontaktia vaikka on muita koiria, ja liikkeetkin meni hienosti nappiin vaikka muut koirat temmelsivät ympärillä. Kaikki koirat olivat alle 8kk vanhoja, ja monet eivät vielä osanneet maahanmenoa tai perusasennon alkeitakaan. Kaikilla muilla kurssilaisilla oli eka koira kyseessä, joten se selittänee osaltaan asiaa. Olin Herosta todella ylpeä, en olisi ikinä uskonut sen pärjäävän niin hienosti =)! Innolla odotetaan seuraavaa kertaa. Vaikka kurssilta ei mitään uutta varsinaisesti saisikaan, niin Hero ainakin oppii vielä paremmin keskittymään hälinän keskellä työskentelyyn jos ei muuta.
Nyt loppuviikosta lomalla ollessani olen voinut vahtia koiria paremmin ja lenkittää enemmän. Tänään oltiin taas Caritan ja Carman kanssa tunnin metsälenkillä ja meno oli sen mukaista =) Tunnin hankimellastuksen jälkeen olivat molemmat aivan valmista kauraa kunnon päikkäreille.
Tiistaina alkoi Heron arkitottiskurssi Hämeenlinnassa (järjestäjänä Silkkitassu), ja siellä meni kaikki paljon paremmin kun uskalsin edes unelmoida! Heron kanssa olen arkitottelevaisuutta ja pienissä erissä tokojuttuja harjoitellut jo pikkupennusta alkaen, ja tiesin sen osaavan kaikki perusasiat. Yllätys kuitenkin oli se, että Hero ottaa todella hienosti kontaktia vaikka on muita koiria, ja liikkeetkin meni hienosti nappiin vaikka muut koirat temmelsivät ympärillä. Kaikki koirat olivat alle 8kk vanhoja, ja monet eivät vielä osanneet maahanmenoa tai perusasennon alkeitakaan. Kaikilla muilla kurssilaisilla oli eka koira kyseessä, joten se selittänee osaltaan asiaa. Olin Herosta todella ylpeä, en olisi ikinä uskonut sen pärjäävän niin hienosti =)! Innolla odotetaan seuraavaa kertaa. Vaikka kurssilta ei mitään uutta varsinaisesti saisikaan, niin Hero ainakin oppii vielä paremmin keskittymään hälinän keskellä työskentelyyn jos ei muuta.
Nyt loppuviikosta lomalla ollessani olen voinut vahtia koiria paremmin ja lenkittää enemmän. Tänään oltiin taas Caritan ja Carman kanssa tunnin metsälenkillä ja meno oli sen mukaista =) Tunnin hankimellastuksen jälkeen olivat molemmat aivan valmista kauraa kunnon päikkäreille.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
lauantai 15. tammikuuta 2011
Hieno Hero!
Lohjan pentunäyttelystä palauduttu, ja mieletön fiilis! Heron sisaruksista paikalla olivat Bea (Mahiri Retta's Fortuna), Foxy (Mahiri Retta's Foxy) ja Rif (Mahiri Retta's Fyor). Olimme paikalla noin puoli 11 ja kehään pääsimme varmaankin puoli yhden aikoihin (?). Ensin kehään menivät Hero ja Rif. Jännitin tuomarin osuutta todella paljon mätsärin tapahtumien takia, ja penkin allehan se kopeloinnin osalta menikin taas.. Hero ei antanut kunnolla kajota hampaisiin, ja yritti päästä koko touhusta pois...
Muuten kehässä liikkuminen meni hyvin ja seisotuksetkin meni suunnilleen nappiin :) Tuloksena: Hero urosten paras ja kunniapalkinto. Sen jälkeen kehässä Hero mitteli ROP:ista 8kk nartun kanssa, ja kuten oletettavaa on, kehittyneempi narttu vei ROP:in. Olen todella ylpeä Herosta! VSP ja KP! Olin aivan äimänä kun tuomari julisti tuloksen...Upeaa! =D Tuomarin mukaan kehässä oloa pitää toki harjoitella, mutta tuomarin karttaminen on ikävaiheeseen suhteutettuna normaalia. Kasvattajakehäänkin osallistuimme ainoana rhoderyhmänä, joten ROP kasvattaja tipahtu tilille myös. Onnea Mahiri Retta'sin F-pesueelle, hieno näyttely :)!
Tässä vielä kirjallinen arvostelu:
"Vahvuusasteeltaan erinomainen. Runko saa vielä hieman pidentyä. Vahva urosmainen pää, jossa oikea ilme. Hyvä kaula, ylälinja ja rungon volyymi. Vahvat hyvin kulmautuneet raajat. Vielä löysät, mutta hyvänmittaiset liikkeet. Hieman lyhyt ridge. Ikään sopiva käyttäytyminen, mutta kehätotutusta harjoiteltava."
Tuomarina toimi Markku Mähönen.
Muuten kehässä liikkuminen meni hyvin ja seisotuksetkin meni suunnilleen nappiin :) Tuloksena: Hero urosten paras ja kunniapalkinto. Sen jälkeen kehässä Hero mitteli ROP:ista 8kk nartun kanssa, ja kuten oletettavaa on, kehittyneempi narttu vei ROP:in. Olen todella ylpeä Herosta! VSP ja KP! Olin aivan äimänä kun tuomari julisti tuloksen...Upeaa! =D Tuomarin mukaan kehässä oloa pitää toki harjoitella, mutta tuomarin karttaminen on ikävaiheeseen suhteutettuna normaalia. Kasvattajakehäänkin osallistuimme ainoana rhoderyhmänä, joten ROP kasvattaja tipahtu tilille myös. Onnea Mahiri Retta'sin F-pesueelle, hieno näyttely :)!
Tässä vielä kirjallinen arvostelu:
"Vahvuusasteeltaan erinomainen. Runko saa vielä hieman pidentyä. Vahva urosmainen pää, jossa oikea ilme. Hyvä kaula, ylälinja ja rungon volyymi. Vahvat hyvin kulmautuneet raajat. Vielä löysät, mutta hyvänmittaiset liikkeet. Hieman lyhyt ridge. Ikään sopiva käyttäytyminen, mutta kehätotutusta harjoiteltava."
Tuomarina toimi Markku Mähönen.
 |
| yäk |
torstai 13. tammikuuta 2011
Näyttelypaniikkia & Hero 5kk
Argh! Mätsäriin mennessä ei jännittänyt yhtään. Siis yhtään! Nyt alkaa kädet tutista jo torstaina.. Mätsäriin mennessä luotin ettei mitään suurempia ongelmia tule, mutta nyt tiedän mikä voi mennä pieleen ja sekös jännittää.. Tavallaan oli onni, että mätsärissä oli virallinen ulkomuototuomari joka antoi (tylyyn) tapaan virallista palautetta. Nyt tietää minkälaista oikea arvostelu on, joten ei tule yllätyksenä :) Lauantaina paikalla pitää olla 10 jälkeen, tosin meidän kehä alkaa pyöriä jo klo 10 mutta rhodet alkanee vasta 12 pintaan. Rhodeja oli paikalle tulossa kuusi kappaletta, joista Mahiri Retta'sin F-kakaraparvesta edustettuna neljä.
Käytiin eilen Mustissa&Mirrissä kopeloituttamassa Heroa. Tuttu myyjäkään ei meinannut saada hampaita katsottua... Muutaman harjoituskerran jälkeen meni jo paremmin, ja värvättiin pari vierasta asiakastakin suuhun kurkistamaan :) Tänään on taas leikkitreffit Carman ja Caritan kanssa, jonka jälkeen taas M&M:ään hampitarkastukseen. Taidan viedä Heron vielä parkkihalliinkin "näyttelynomaisiin" olosuhteisiin ja nykäistä jotakuta hihasta ja pyytää ihan vaan silittämään, ja suuhunkin saa kurkistaa jos uskaltaa. Siis Heron suuhun, minun hampaani ovat ihan jotakuinkin kunnossa.
Hero täytti tänään 5kk..eipä ole enää pikkupentu..Nyt vaan odotellaan suurella mielenkiinnolla tulevaa teini-ikää kun alkaa hormonit hyrräämään...Voi jee.
Käytiin eilen Mustissa&Mirrissä kopeloituttamassa Heroa. Tuttu myyjäkään ei meinannut saada hampaita katsottua... Muutaman harjoituskerran jälkeen meni jo paremmin, ja värvättiin pari vierasta asiakastakin suuhun kurkistamaan :) Tänään on taas leikkitreffit Carman ja Caritan kanssa, jonka jälkeen taas M&M:ään hampitarkastukseen. Taidan viedä Heron vielä parkkihalliinkin "näyttelynomaisiin" olosuhteisiin ja nykäistä jotakuta hihasta ja pyytää ihan vaan silittämään, ja suuhunkin saa kurkistaa jos uskaltaa. Siis Heron suuhun, minun hampaani ovat ihan jotakuinkin kunnossa.
Hero täytti tänään 5kk..eipä ole enää pikkupentu..Nyt vaan odotellaan suurella mielenkiinnolla tulevaa teini-ikää kun alkaa hormonit hyrräämään...Voi jee.
maanantai 10. tammikuuta 2011
Blogin muuttuva ulkoasu
Suokaa anteeksi hairahdukseni pois perusruskeasta, mutta alkoi jo tympimään kun pian kaksi vuotta tuijoteltu samaa taustaa :) Vihdoin olen jotenkuten tyytyväinen, joten tässä pysytellään nyt toistaiseksi. Kävi myöskin niin, että html-koodin muokkauksen tiimellyksessä tuhosin valitettavasti koko edellisen mallin, joten nyt on tyytyminen tähän.. Musta-valkoinen oli ajatuksissakin, mutta olisin ehkä muokkaillut tätä vielä pidemmälle, ellei totaalipimahdus olisi iskenyt koko roskan hävittyä bittiavaruuteen......
Kummituskoiria
Kovaa mentiin ja nyt pysyy Herokin menossa mukana ja välillä jopa menon edellä.
sunnuntai 9. tammikuuta 2011
Match Show Hollola
Torstaina oli siis vuorossa Heron ensimmäinen näytelmä Match Shown muodossa. Olimme harjoitelleet pitkään seisomista ja juoksemista, ja ne menivätkin oikein mallikkaasti! Pentuja oli yli sata (!), joten odottelua riitti liiankin kanssa.. Olimme paikalla noin klo 11 ja kehien piti alkaa klo 12. Todellisuudessa kehät alkoivat pyöriä noin 12:40, joten mätsärissä vietetty aika venähti reiluun kolmeen. Me pääsimme Heron kanssa kehään noin klo 15, ja siihen mennessä pikkupoika oli ehtinyt väsähtää jo kertaalleen koko touhuun.
Hero käyttäytyi hienosti satojen ihmisten ja koirien joukossa, ja siitä saankin kyllä olla todellä ylpeä, hieno poika! Se oli kiinnostunut kaikista ja osasi alkuinnostuksen laannuttua rauhoittua viltille nukkumaan ja tarkkailemaan coolisti menoa :)
Mutta itse kehä...
Noh, Hero käyttäytyi upeasti alkuun: juoksi kauniisti ja seisoi hienosti paikallaan...mutta.. tuomari oli sellainen mörkö, että sitä mentiinkin karkuun jo ihan tosissaan... Aluksi Hero ei meinannut antaa tuomarin katsoa hampaita, ja tästä se selvästi jäi siihen käsitykseen, että ihan hanurista koko homma. Sain sen tulemaan takaisin ja kiinnittämään taas huomion lihapullaan, mutta tuomarin yrittäessä koskea löytyi koira taas näyttelyhihnan kauimmaisesta päädystä.. Tuloksena siis sininen nauha, ja kommentti "Aika tuhdissa kunnossa on tuo koira.. Lisää liikuntaa!"
Asia selvä..
Eli nyt vaan tiukka treeni viikolla, että ensi lauantaina Lohjalla saisi tuomari-setäkin koskea ;)
Harmi kun hämärä parkkihalli ei ollut kovin otollinen kuvausmaasto..
Hero käyttäytyi hienosti satojen ihmisten ja koirien joukossa, ja siitä saankin kyllä olla todellä ylpeä, hieno poika! Se oli kiinnostunut kaikista ja osasi alkuinnostuksen laannuttua rauhoittua viltille nukkumaan ja tarkkailemaan coolisti menoa :)
Mutta itse kehä...
Noh, Hero käyttäytyi upeasti alkuun: juoksi kauniisti ja seisoi hienosti paikallaan...mutta.. tuomari oli sellainen mörkö, että sitä mentiinkin karkuun jo ihan tosissaan... Aluksi Hero ei meinannut antaa tuomarin katsoa hampaita, ja tästä se selvästi jäi siihen käsitykseen, että ihan hanurista koko homma. Sain sen tulemaan takaisin ja kiinnittämään taas huomion lihapullaan, mutta tuomarin yrittäessä koskea löytyi koira taas näyttelyhihnan kauimmaisesta päädystä.. Tuloksena siis sininen nauha, ja kommentti "Aika tuhdissa kunnossa on tuo koira.. Lisää liikuntaa!"
Asia selvä..
Eli nyt vaan tiukka treeni viikolla, että ensi lauantaina Lohjalla saisi tuomari-setäkin koskea ;)
Harmi kun hämärä parkkihalli ei ollut kovin otollinen kuvausmaasto..
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Miksi Rhodesiankoira?
Huomasin vanhoja tekstejä selatessani, että en ole koskaan varsinaisesti eritellyt miksi halusin/halusimme 30++ kiloisen, saalistusviettisen ja voimakastahtoisen koiran. Miksikö?
Ensimmäinen kosketukseni Rhodesiankoiriin tuli entiseltä työkaveriltani Ammilta, joka kertoili paljon omasta koirastaan ja näyttelyharrastuksestaan. Silloin ajattelin koiran kuulostavan ihan mukavalta, mutta en jäänyt miettimään asiaa sen suuremmin. Ratkaiseva käänne sattui kevättalvella -09, kun mieheni tapasi työkeikallaan rhodesiankoiria ja haastatteli pitkään niiden omistajaa. Kotiin tullessaan hän oli aivan myyty ja innostunut rodusta, joten ajattelin tutustua siihen hieman syvällisemmin. Erityisesti mieheeni oli tehnyt vaikutuksen koirien rauhallisuus ja ystävällisyys.
Luin netistä kaiken mahdollisen rotuun liittyen, ja kaivoin Ammin numeron kännykän muistista. Sovittiin tapaaminen, ja menimme katsomaan Ammin ( Annamari Kiviharju) ja Sampsan koiria Unnaa ja Chiliä. Olimme myytyjä.. Suurimman vaikutuksen teki se, että koirat olivat sisällä varsiaisia sohvaperunoita, kun taas ulkona virtaa riitti ja harrastuksiin niistä sai aktiivisen kaverin. Ulkonäkö miellytti myös, en siis sano etteikö sekin olisi ollut yksi kiinnostuksen herättäjistä. Tästä siis alkoi ankara pohdinta ja pentukuumeilu, ja pian saimmekin vihiä pian syntyvästä pentueesta, jonka kasvattajaan otinkin yhteyttä useasti, sekä kyselin vielä kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä. Ilmaisin kiinnostuksemme syntyvää pentuetta kohtaan, ja ilmoitin olevani enemmän kuin halukas ottamaan pennun jos sellaisen saamme.
Mutta... Mietimme mieheni kanssa myös mahdollisuutta ottaa nuori aikuinen, koska ajattelimme sen ehkä olevan hieman helpompi vaihtoehto. Mainitsin asiasta myös Ammille, joka sitten eräänä maaliskuun iltana soittikin minulle kertoakseen, että Rhodesiankoirafoorumilla oli ilmoitus nuoresta nartusta Kanta-Hämeessä. Olimme juuri lomalla Saksassa, ja kello kävi kymmentä illalla. Ajattelin tarttua tilaisuuteen heti, ja lähestyin ilmoituksen jättäjää tekstiviestillä pahoitellen myöhäistä ajankohtaa ja ilmaistakseni kiinnostukseni koiraa kohtaan. Koiran omistaja Nelli sitten soittikin likimain heti minulle takaisin, ja keskustelimme todella pitkään Hillasta. Sain tietää että ilmoitus oli ollut esillä vain muutaman minutin, joten kiitos Ammille aktiivisuudesta ;)! Keskustelun perusteella sovimme käyvämme katsomassa Hillaa heti reissusta palattuamme, ja alustavasti sovimme ottavamme koiran.
Toukokuun alussa, lämpimänä kevätlauantaina, menimme katsomaan Hillaa ja lähdimme koira mukanamme. Meille oli tullut ensimmäinen rhonttimme, ja sillä tiellä olemme edelleen.
Hilla ei ollut helppo, se ei ollut huoleton eikä se varsinkaan aluksi ollut tottelevainen. Suuren osan pistän kodinvaihdosta johtuvan stressin piikkiin. Aluksi Hilla tuhosi paikkoja, ei kuunnellut mitään ja oli todella levoton. Pikkuhiljaa suhde kehittyi ja tilaa rajaamalla saimme tuohoamisongelman kokonaan pois. Toko-harrastuksen ansiosta suhteeni Hillaan vahvistui ja Hillalle löytyi korvat :)
Hilla on mahtava tokokoira: Se ei osaa vielä kaikkea, se ei tee kaikkea oikein eikä se ole kaikista taitavin. Se on innostunut, työskentelee 110% tunteella ja rakastaa työskentelyä. Se on nopea oppimaan, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Monissa tilanteissa, niin arjessa kuin harrastuksissa, se kyseenalaistaa koko homman mielekkyyden. Se ei kuitenkaan ole pahapäinen, se on vain rhode;) Hillalla on omat ongelmansa mm. vieraiden suhteen, mutta ne juontavat osin juurensa pentuna tapahtuneeseen ikävään tapahtumaan.
Loppukesästä -10 alkoi aika olla kypsä pennun hankintaan. Hilla selvästi kaipasi seuraa, ja minä kaipasin haastetta ja halusin koiran, jonka voisin itse koulia A:sta Ö:hön tokoa yms. ajatellen. Niinpä meille saapui Naantalista Hero, 7-viikkoinen nakkimakkara, joka näytti lähinnä mastiffilta paksuinen poskineen ja pyöreine runkoineen.
Rhodesiankoira on hurmannut meidät täysin. Aina innokas toimintaan, ellei ulkona sada ;) Tai tuule ja sada..Tai ole liian kylmä..Tai jos nukuttaa...
Tottelevainen ja hieno harrastuskoira, ellei ole huono päivä..tai jos ei nukuta liikaa..tai jos sattuu huvittamaan..
Rakastettava sylikoira, aina hellä ja hellyyden kipeä. Aina, ehdoitta.
Mestsästysvietti vaihtelee yksilöittäin, joiltakin se puuttuu. Hilla lähtee jopa lintujen perään, mutta palaa hetimiten takaisin. Hero ei tajua vielä minkään päälle, joten saas nähdä =) Molemmat ovat hirvittävän hellyydenkipeitä ja rakastavat lämpimiä ja pehmeitä paikkoja. Koirat eivät meinaa onneaan uskoa jos pääsevät sohvalle saman peiton alle meidän kanssamme, taivas. Hilla haluaisi kesällä vain maata auringossa ja fiilistellä Afrikkatunnelmia. Sisälle ikkunasta paistava aurinkolaikku on SE paikka. mihin pitää itsensä tällätä.. Välillä tuntuukin että jakaa taloutensa kissojen, ei koirien kanssa.
Rhodesiankoira osaa olla myös hankala ja voimakastahtoinen, mutta johdonmukainen koulutus ja rodun luonteenlaadun tunteminen auttavat hyvin pitkälle.
Tässä hieman valotusta miksi... :)
Ensimmäinen kosketukseni Rhodesiankoiriin tuli entiseltä työkaveriltani Ammilta, joka kertoili paljon omasta koirastaan ja näyttelyharrastuksestaan. Silloin ajattelin koiran kuulostavan ihan mukavalta, mutta en jäänyt miettimään asiaa sen suuremmin. Ratkaiseva käänne sattui kevättalvella -09, kun mieheni tapasi työkeikallaan rhodesiankoiria ja haastatteli pitkään niiden omistajaa. Kotiin tullessaan hän oli aivan myyty ja innostunut rodusta, joten ajattelin tutustua siihen hieman syvällisemmin. Erityisesti mieheeni oli tehnyt vaikutuksen koirien rauhallisuus ja ystävällisyys.
Luin netistä kaiken mahdollisen rotuun liittyen, ja kaivoin Ammin numeron kännykän muistista. Sovittiin tapaaminen, ja menimme katsomaan Ammin ( Annamari Kiviharju) ja Sampsan koiria Unnaa ja Chiliä. Olimme myytyjä.. Suurimman vaikutuksen teki se, että koirat olivat sisällä varsiaisia sohvaperunoita, kun taas ulkona virtaa riitti ja harrastuksiin niistä sai aktiivisen kaverin. Ulkonäkö miellytti myös, en siis sano etteikö sekin olisi ollut yksi kiinnostuksen herättäjistä. Tästä siis alkoi ankara pohdinta ja pentukuumeilu, ja pian saimmekin vihiä pian syntyvästä pentueesta, jonka kasvattajaan otinkin yhteyttä useasti, sekä kyselin vielä kaiken mahdollisen maan ja taivaan väliltä. Ilmaisin kiinnostuksemme syntyvää pentuetta kohtaan, ja ilmoitin olevani enemmän kuin halukas ottamaan pennun jos sellaisen saamme.
Mutta... Mietimme mieheni kanssa myös mahdollisuutta ottaa nuori aikuinen, koska ajattelimme sen ehkä olevan hieman helpompi vaihtoehto. Mainitsin asiasta myös Ammille, joka sitten eräänä maaliskuun iltana soittikin minulle kertoakseen, että Rhodesiankoirafoorumilla oli ilmoitus nuoresta nartusta Kanta-Hämeessä. Olimme juuri lomalla Saksassa, ja kello kävi kymmentä illalla. Ajattelin tarttua tilaisuuteen heti, ja lähestyin ilmoituksen jättäjää tekstiviestillä pahoitellen myöhäistä ajankohtaa ja ilmaistakseni kiinnostukseni koiraa kohtaan. Koiran omistaja Nelli sitten soittikin likimain heti minulle takaisin, ja keskustelimme todella pitkään Hillasta. Sain tietää että ilmoitus oli ollut esillä vain muutaman minutin, joten kiitos Ammille aktiivisuudesta ;)! Keskustelun perusteella sovimme käyvämme katsomassa Hillaa heti reissusta palattuamme, ja alustavasti sovimme ottavamme koiran.
Toukokuun alussa, lämpimänä kevätlauantaina, menimme katsomaan Hillaa ja lähdimme koira mukanamme. Meille oli tullut ensimmäinen rhonttimme, ja sillä tiellä olemme edelleen.
Hilla ei ollut helppo, se ei ollut huoleton eikä se varsinkaan aluksi ollut tottelevainen. Suuren osan pistän kodinvaihdosta johtuvan stressin piikkiin. Aluksi Hilla tuhosi paikkoja, ei kuunnellut mitään ja oli todella levoton. Pikkuhiljaa suhde kehittyi ja tilaa rajaamalla saimme tuohoamisongelman kokonaan pois. Toko-harrastuksen ansiosta suhteeni Hillaan vahvistui ja Hillalle löytyi korvat :)
Hilla on mahtava tokokoira: Se ei osaa vielä kaikkea, se ei tee kaikkea oikein eikä se ole kaikista taitavin. Se on innostunut, työskentelee 110% tunteella ja rakastaa työskentelyä. Se on nopea oppimaan, mutta ei anna mitään ilmaiseksi. Monissa tilanteissa, niin arjessa kuin harrastuksissa, se kyseenalaistaa koko homman mielekkyyden. Se ei kuitenkaan ole pahapäinen, se on vain rhode;) Hillalla on omat ongelmansa mm. vieraiden suhteen, mutta ne juontavat osin juurensa pentuna tapahtuneeseen ikävään tapahtumaan.
Loppukesästä -10 alkoi aika olla kypsä pennun hankintaan. Hilla selvästi kaipasi seuraa, ja minä kaipasin haastetta ja halusin koiran, jonka voisin itse koulia A:sta Ö:hön tokoa yms. ajatellen. Niinpä meille saapui Naantalista Hero, 7-viikkoinen nakkimakkara, joka näytti lähinnä mastiffilta paksuinen poskineen ja pyöreine runkoineen.
Rhodesiankoira on hurmannut meidät täysin. Aina innokas toimintaan, ellei ulkona sada ;) Tai tuule ja sada..Tai ole liian kylmä..Tai jos nukuttaa...
Tottelevainen ja hieno harrastuskoira, ellei ole huono päivä..tai jos ei nukuta liikaa..tai jos sattuu huvittamaan..
Rakastettava sylikoira, aina hellä ja hellyyden kipeä. Aina, ehdoitta.
Mestsästysvietti vaihtelee yksilöittäin, joiltakin se puuttuu. Hilla lähtee jopa lintujen perään, mutta palaa hetimiten takaisin. Hero ei tajua vielä minkään päälle, joten saas nähdä =) Molemmat ovat hirvittävän hellyydenkipeitä ja rakastavat lämpimiä ja pehmeitä paikkoja. Koirat eivät meinaa onneaan uskoa jos pääsevät sohvalle saman peiton alle meidän kanssamme, taivas. Hilla haluaisi kesällä vain maata auringossa ja fiilistellä Afrikkatunnelmia. Sisälle ikkunasta paistava aurinkolaikku on SE paikka. mihin pitää itsensä tällätä.. Välillä tuntuukin että jakaa taloutensa kissojen, ei koirien kanssa.
Rhodesiankoira osaa olla myös hankala ja voimakastahtoinen, mutta johdonmukainen koulutus ja rodun luonteenlaadun tunteminen auttavat hyvin pitkälle.
Tässä hieman valotusta miksi... :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
Kuvakooste Hero
7-viikkoa
7 viikkoa
10-viikkoa
10-viikkoa
13-viikkoa
Noin 17vk
Nyt, eli vajaata paria viikkoa vaille 5kk
Milloin siitä tuli näin iso?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)