Tappajan tassut..

..Tai tappajatassut, ihan miten asian haluaa ilmaista.

Eipä tarvitse työkavereiden miettiä, että mitähän tuonkin kotona tapahtuu, kun saavun töihin milloin mikäkin paikka ruhjottuna ja mustelmilla, verinaarmuista puhumattakaan. Reisissä on pieniä sinimustia jälkiä, naamassa käsissä ja kaulassa verinaarmuja. Päänahassa on naarmuja..Missähän ei olisi naarmuja, varpaissa? Syypää tähän kaikkeen ei löydy kissasta (kuten moni voisi kuvitella), vaan asialla on ystävämme Hero, 7,5kk nuorisorikollinen.

Tassut. Tälle kyseiselle huligaanille tassut ovat ihan äärimmäisen tärkeä kommunikointiväline. Tassuilla tervehditään järjestelmällisestä ei-saa-hyppiä-tapakasvatuksesta huolimatta, luoksetullessa jarrutus tapahtuu tassuilla emännän jalkoihin jarruttamalla. Isäntä ja emäntä kannattaa herättää rötkäisemällä tassu naamaan, ne tykkää varmasti. Sohvalla maatessa on kätevästi kaiken yläpuolella, ja tassulla voikin iloisesti läpsiä Hillaa päähän, jos Hilla raukka sattuu tulemaan sohvan läheisyyteen. Emännän meikkausta voi avuliaasti avittaa läpsimällä tassulla maskaraa ja luomivärisivellintä, ei se muija muutenkaan niitä nätisti saisi. Pieniä ja isoja pyöriviä esineitä voi läpsiä tassuilla, ne menee kovaa. Jos erehtyy Heron viereen sohvalle, voi emäntää kätevästi läpsiä tassulla naamaan, kaulaan ja muihin paljaisiin paikkoihin - näin emäntä varmasti ymmärtää kuinka tärkeä ihminen hän on.

Nenää voi myös käyttää moniin em. toimintoihin. Nenällä voi myös onnistuneesti poistaa isännän puhelimesta torkkuhälytyksen koskemalla kellon kuvaa. Nenän voi myös laittaa ulkoa tullessa kenkiä pois ottavan ja kyykistelevän emännän takapuoleen.

Kiitos Hero.

Hero

M&M Puppy Cup, Hero 7kk

 Kuvista suuri kiitos Miialle!!

Pentunäyttelykuvia part. 1

Jenny&Hero&Foxy

Hero&Foxy

Hero&Rif

Hero, PU1

Väsynyt kisaaja :)

Ylimmässä kuvassa ylpeä kasvattaja ;)

Lohja / Pentunäyttely

Jenny&Foxy vasemmalla, minä ja Hero oikealla

Pieni tilapäivitys tähän väliin, kattavampi raportti kunhan saan kuvat koneelle ja voimia kerättyä (emäntä ja koiruus aivan rättiväsyneitä) :)

Arvostelu:

"Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hyvä kaula ja runko. Rodunomaisesti kulmautunut. Ridge OK. Liikkuu hyvin. Tarvitsee harjoitusta"

Tuomarina Harto Stockmari.

Sijoitus: VSP ja palkittiin KP:lla :)! Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan maininnan purennasta, joka kielii puolestaan siitä, että tuomari siis pääsi kuin pääsikin purukalustoa tutkimaan! JES! Väsyneet mutta onnelliset emäntä&koira painuvat nyt sohvalle koomaamaan, palataan ;)

Vertailun vuoksi tässä edellisen (5kk) näyttelyn arvostelu:

"Vahvuusasteeltaan erinomainen. Runko saa vielä hieman pidentyä. Vahva urosmainen pää, jossa oikea ilme. Hyvä kaula, ylälinja ja rungon volyymi. Vahvat hyvin kulmautuneet raajat. Vielä löysät, mutta hyvänmittaiset liikkeet. Hieman lyhyt ridge. Ikään sopiva käyttäytyminen, mutta kehätotutusta harjoiteltava"

Tuolloin tuomarina oli Markku Mähönen.

Lumisten metsien Ridgebackit

Näyttelytreeneistä kotiin kädet rakoilla..

Huhhuh mitkä näyttelytreenit.. Voi onnea ja autuuutta kun ohuen ohuen näyttelyhihnan päässä zumbaa 34 kiloinen juuri hajujen maailman löytänyt koiranpentele ;).. Hero on siis siinä vaiheessa miehistymistä, että kaikki hajut on hurjan, hurjan ja taas kerran HURJAN mielenkiintoisia, eikä nokka meinaa pysyä maasta poissa ollenkaan.

Välillä tämä nuoren uroksen kanssa eläminen tuntuu tältä:

Eli umpihangessa eteenpäin..;)

Meistä olisi varmaan saanut Hauskoihin kotivideoihin mahtavan pätkän, kun juoksimme ryhmänä hallissa ympyrää; Hero yritti koko ajan nuuskia maata, edellä oleva koira ei meinannut osata päättää missä askellajissa mennään (kiitolaukka vaiko peruutusvaihde), ja juoksun lopuksi edellä juossut labbis väänsi komeat tortut "kehään". Oh my.. Varsinaiset tulevaisuuden toivot.

Ei jotain pahaa ellei jotain hyvääkin, eli saatiin hyviä vinkkejä juoksutukseen ja seisottamiseen. Hero ei osaa seisoa kunnolla, enkä minä seisottaa, mutta ehkäpä näillä vinkeillä jotenkin neljällä tassulla ja oikein päin osataan sunnuntain Puppy Cupissa töröttää. Juoksemisesta en mene mihinkään takuuseen, mutta sitä nyt pitää päivittäin treenata ennen sunnuntaita.. Saatiin myös hyvä vinkki tuomarin katselmukseen, eli minä menen Heron viereen kyykkyyn -> Hero seisoo -> Polvi Heron vatsan alta tukemaan, kohta suunnilleen vatsan korkeimman kohdan alla takajalkojen edessä -> Näin Herolla turvallinen olo, eikä se pääse peruuttamaan tuomaria karkuun jos sille päälle sattuu. Opettaja sai katsoa hampaatkin, eli siinä kohdin suunta on ylöspäin..

Nyt on eRRkkariin ja Tampereen KV näyttelyyn ilmoittauduttu, joten enää uupuu PK-Näyttelyn ilmo tältä keväältä :)

Sekalaisiin tunnelmiin,
Kädet rakoilla oleva emäntä ja varsin sekavaa ikäkautta elävä nuorimies.

ps. Tässä vielä Heron taidonnäyte viime Puppy Cupista, ikää 5kk. Jos edes tähän päästäisiin niin hyvä..

pps: Heron ruoka vaihdettiin nyt Eukanuban Large Breen Puppyyn. Kokeillaan nyt tätä, tuloksia päivittelen tänne kunhan kokeilu etenee. Hill'sistä tuli pieniä kutinoita, ei kuitenkaan muuta iho-ongelmaa. Korvatulehdustakaan en voi ihan kokonaan poissulkea ruoasta aiheutuneeksi, mutta todennäköisesti ei ollut tekemistä Hill'sin kanssa. Sitäpaitsi Eukanubassa on rhoden kuva! (oh vanity) ;)

Toko: Hyppy

Eilisissä treeneissä oli Herolle uutena asiana hyppy. Heroa en ole aiemmin hyppyyttänyt, eikä se ennen eilisiä treenejä ollut edes nähnyt tokon oranssia hyppyestettä. Ennen treenien aloitusta valmistautuminen alkoikin esteeseen tutustumisella, sitä ihmeteltiin edestä ja takaa. Nostin esteestä ylimmät kolme lautaa pois, jotta se olisi mahdollisimman matala ja helppo ylitettävä. Aluksi Hero ei meinannut hypätä yli ollenkaan, mutta parin kokeilun jälkeen hoksasi idean. Kun Hero oli ymmärtänyt jutun juonen, ei hypyssä enää ollut mitään ongelmaa, fiksu poika! =)

Treenit alkoivat taas luoksepäästävyydellä, josta Hero suoriutui hienosti: Pylly pysyi maassa ja ohjaajaan suhtauduttiin ystävällisen välinpitämättömästi. Luoksepäästävyyden jälkeen aloitettiin hypyt yksi kerrallaan, ja Hero pääsi autoon Hillan kanssa odottelemaan omaa vuoroaan. Hillan kanssa treenailin taas ennen Heron treenien alkua, joten Hilla oli taas autossa Herolle odotusseurana. Hillalle hyppy on tuttu juttu, joten se joutui tyytymään autosta tiirailuun.

Oman vuoromme tultua en oikein tiennyt miten Hero liikkeestä suoriutuisi, koska ensimmäiset hypyt tosiaan tehtiin hieman ennen treenien alkua. Noh, eipä olisi tarvinnut epäillä, koska Hero hoiti homman kotiin hienosti:)! Hypyt meni täysin nappiin, eikä Hero edes miettinyt esteen kiertämistä. Viimeisiin hyppyihin estettä korotettiin, ja siitä huolimatta ei Hero epäröinyt hetkeäkään vaan mennä leiskautti esteen yli ja kääntyi esteen jälkeen odottamaan lisäohjeita. Saimme alokasluokan hypyn suoritettua kokonaisena liikkeenä loppuun saakka, koska "seiso" käskyn jälkeen Hero osasi odottaa esteen toisella puolella, että pääsen kiertämään sen viereen. Hienoa Hero! Ohjaaja kehui sitä, että koska pennusta asti kontaktia on treenattu, osaa Hero vieraankin liikkeen tiimellyksessä ottaa kontaktia ja "kysyä", että mitäs nyt tehdään. Tämä näkyi kuulemma siinä, että hypyn jälkeen Hero kääntyi heti ensimmäisestä hypystä alkaen heti ympäri, ja odotti minulta ohjeita / käskyä. Kyllä lämmitti ohjaajankin mieltä :)

Treenien lopuksi otettiin vielä yksitellen iloiset vauhtiluoksetulot, jotta jäisi kaikille koiruuksille mahdollisimman hyvät fiilikset treeneistä. Ohjaaja piteli Heroa pannasta kun juoksin hallin toiseen laitaan, jonka jälkeen käsky "Tänne!". Ja Herohan tuli, hyvä kun alta ehti pois ;)

Pari treenikaveria katsasti myös Heron hampaat ja tällä kertaa meni hyvin. Niin hyvin, että Hero meinasi heittää leikiksi koko homman.. Aiemmin hieman pelottavat miespuoliset hampaankatsojat saivat kyllä kurkkia suuhun, mutta Hero vastaavasti meinasi tarkistaa heidän hampaansa pusuttelemalla "tuomarien" naamat märiksi :)

Tiistaina meillä on ekat näyttelytreenit Hämeenlinnassa ja sunnuntaina onkin koitos nimeltä Lohjan M&M Puppy Cup!

"Pakko"noutoa

Käytiin tänään vanhalla työpaikallani vanhainkodissa tervehtimässä mummoja ja ex-työkaveri Lauraa. Laura on kokenut kehäraakki, joten käytimme häntä häikäilemättömästi hyväksemme operaatiossamme "Tuomari-saa-koskea" ;)
Laura oli oikein vakuuttava tuomari, ja Hero antoi katsoa hampaat hyvin, kiitos Lauralle! :) Toivotaan että näyttelytuomarikin saa koskea...Ei ole seuraavaan näyttelyyn kuin reilu viikko.

Kotona treenailtiin pakkonoutoa, joka ei ole niin kurja asia kuin miltä kuulostaa. Eipä se itseasiassa ole kurjaa ollenkaan. Pakkonoudon periaatteet kirjoitinkin alapuolella olevaan nouto-bloggaukseen, joten tässä vain kuvia:

Kapulakieltä

Pakolliset hellyydet

Perusasentoa

Sehän noutaa!

Kapula on kaveri

Joko saa ottaa?

Peppu on jo menossa

Haettiinpa M&M:stä oma kapula, ja eikun kapuloimaan! Pienen pientä treeniä otettiin pihalla, ja mahtuu mukaan pari poseeraustakin :)

Toko: Noutotreeniä

Tulipas hyvät fiilikset eilisistä treeneistä! Treenit alkoivat klo 18, mutta tällä kertaa älysin napata myös Hillan mukaan, ja mentiinkin sitten halliin jo 17:20. Treenailtiin ensin Hillan kanssa puolisen tuntia Heron odottaessa autossa, jonka jälkeen sitten alkoi Heron treenit. En oikein ymmärrä miksi en tajunnut aiemmin ottaa Hillaa mukaan, koska samalla vaivalla saa molemmat treenata, eikä Heronkaan tarvitse yksin odottaa autossa omaa treenivuoroa.. Hölmö emäntä.

Hillan kanssa treenailtiin ihan perusjuttuja tauon jälkeen. Seuraamista, liikkeestä jättäviä liikkeitä, paikallaanmakuuta ja perusasentoa (joka on edelleen liian kaukana ja takana). Herolla oli ohjatuissa treeneissä vuorossa noudon opettelu. Olemme Heron kanssa kotona treenailtu ihan pelkkää "kotinoutoa", eli jos joku heitetään niin se tuodaan kanssa takaisin. Eilen otettiin ensimmäistä kertaa ihan oikeaa noutoa käskyn kanssa, ja meni todella upeasti :)! Ajattelin aluksi, että me treenaillaan ihan pehmopatukalla pelkkää suuhun nappaamista, mutta Heropa kävi jo kantelemassa ohjaajan jättämää kapulaa íhan omatoimisesti.. Otettiin sitten oikean kapulan kanssa pieneltä etäisyydeltä noutoa käskyn kanssa, ja Hero suostui ottamaan ällökapulan suuhunsa (jes!) ja jopa toi sen minulle. Olin aivan varma, että Hero ei varmasti ota suuhunsa kovaa, painavaa ja toisten kuolaamaa kapulaa, mutta niin vaan nappasi mukaan ja tuoda kiikutti perille asti :) Ihan pienellä matkalla tehtiin treeniä, joten ei mitään päätä huimaavia etäisyyksiä. Nyt sitten huomattiin samalla meidän ongelmat noudon kanssa, eli:

• Hero muljaa kapulaa suussaan, ei siis pidä sitä vakaasti paikoillaan.
• Hero "heittää" kapulan suustaan tuodessaan sen, eli ei pidä sitä tarpeeksi pitkään.

Hero veti koko homman leikin kannalta, ja välillä kyllä kapula lensi kaaressa jalkoihin. Ilme oli varsin ilkikurinen ja naamasta pystyi lukemaan, että "hae muija itse, kyllä sä siihen nyt jo yllät", kun kapula oli leikkisästi sylkäisy jonnekkin sinne päin- suuntaan...:D

Eikun sitten lisää treeniä ja omaa kapulaa ostamaan! Treenaillaan myös pakkonoutoa, eli ensin opetetaan koiralle, että kuonosta kiinni pitäminen on mukava juttu. Tämän jälkeen liitetään harjoitukseen kapula:

1. Kapula suuhun etuhampaiden taakse.
2. Kuonosta hellästi kiinni, jotta koiran on pidettävä kapula suussa muljaamatta sitä
3. Heti kun pieni hetki onnistuu niin, että kapula ei muljaa ja se pysyy suussa-> palkka ja liikkeen lopetus.

Näillä mennään ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :) Ihan pienissä erissä harjoitellaan liikettä, eli ensin kapula oikein suussa ja sitten vasta aletaan treenailla kokonaista liikettä.

Yritän saada Jonin kuvaamaan tokotreenejä joku päivä, jotta saadaan kuvamateriaalia aiheesta =)