Kamalaa ja ei niin kamalaa

Heron pe*seily venyy ihan omiin sfääreihinsä. Sänky on aina ollut koirilta kiellettyä aluetta, johon joskus -äärettömän harvoin- saa kutsuttuna tulla. Koirat tietävät, että tämä äärettömän harvoin todella on äärettömän harvoin suotava etuoikeus, ja sänkyyn ei yritetä koskaan ilman lupaa. Paitsi joku murkkuiästä kärsivä miespuolinen koiraeläin, joka hyppäsi seurakseni MeNaisia lukemaan ihan muina koirina. Sitä ennen Heronaattori oli tuonut lelun minulle sänkyyn (varsin tarkka heitto makkarin puolivälistä sängyn päälle, ellen sanoisi) ja ulisten tehnyt selväksi, että hänen kanssaan leikitään ja NYT. Kun tyhmä mamma ei tehnyt elettäkään lelun suuntaan, hyppäsi sulavasti 41 kiloa teinikoiraa sänkyyn tekemään lähempää tuttavuutta. Sai kyllä sellaiset lähdöt, että katsoi parhaaksi mennä isännän kainaloon alakertaan murjottamaan loppuillaksi.

Lenkit ovat edelleen yhtä tuskaa. Kun remmikävely viimeksi saatiin kuntoon, helpottui elämä, koirat eivät vetäneet (paitsi ehkä hiukan koko päivän yksinolon jälkeen lenkin alussa, mikä on ymmärrettävää!) ja käytös oli mallikasta. Eilen kävelimme puolentoista tunnin lenkin, joka sisälsi 30min vapaana metsässä riekkumista. Mennessä matkan varrella olevan omakotitalon pihassa narun päässä haukku koira. Normaalisti saan namin avulla suoritettua omien koirieni kanssa siistin ja mallikepoisen ohituksen tällaisissa tilanteissa. En tällä kertaa.

Heron korvat hävisivät heti kun haukku alkoi, joten kontaktia ei kertakaikkiaan saanut. Sitten Hero päättikin lyödä ranttaliksi koko ohituksen (koira oli kaukana tiestä, eli ei mitenkään erityisen provosoivan lähellä haukkumassa) ja ulisi, riuhtoi, yritti kahdella jalalla saada  minut kumoon ja päästä koiran luo, reuhtoi ja riehui. Mikään kontaktiyritys ei mennyt läpi, koira riehui kuin mielipuoli ja ohitus näytti mahdottomalta, joten nappasin pannan ihan korvien taakse (meillä käytössä ohuehko Hurtan pyörönahkainen pk panta) ja sitten mentiin "hallintaotteessa" ohitse. Kehut sai kuitenkin kun ohi päästiin ja heti hölläsin pannasta. En ole mikään voimakeinojen suosija, mutta tällä kertaa pakkokeino oli ainoa tie hallittuun ohitukseen. Hapettamisen kaltaisesta otteesta en nyt missään nimessä puhu, vaan tiukka ote, panta korvien taakse (ei niin, että henki ei kulje) ja reippasti tilanteesta pois.

Kun pääsimme väljemmille vesille, saivat koirat nauttia metsän rauhasta, leikkimisestä ja vauhdin hurmasta. Löysimme Sipoon puolelta UPEAT metsätaipaleet, joten kauan ja kiihkeästi kaipaamani metsälenkki ilman stressiä saadaan nykyään toteutettua. Matkaa metsätaipaleelle on kävellen 30min ja autolla 5min.

Takaisin tullessa samaisen räksykoiran ohitus sujui mallikkaasti palkan avulla. Positiivinen vahvistaminen siis toimi toisella kerralla, mutta silti harmittaa ensimmäisen kerran riehunta. Kuitenkin lopputulemana oli siisti ohitus runsaiden kehujen ja nakkien avulla. Hienoa!

Puolentoista tunnin lenkistä ja vapaanaolosta huolimatta Hero yritti vetää ihan kotiovelle saakka.. Uskomatonta..

Kevennyksenä toimikoon toissa aamuna napattu kuva meikkivahdeista.
Rhodesialaisten kanssa saa tottua yhteen (jos toiseenkin) seikkaan:
 Mihinkään ei enää koskaan tarvitse mennä yksin.
 Ei pissalle, eikä meikkaamaan.

Mainittakoon kuitenkin vielä, että loppulenkistä vastaan tuli dobberi, jonka omistaja pakeni tien toiselle puolen oikein  "odottamaan" ohitusta, keri remmin kaksinkerroin kätensä ympäri ja otti tukevan haara-asennon. No oli näköjään tarpeen, sillä dobberi piti valtaisaa mölinä-riehuntashowta. Meidän poppoo pääsi silti mallikkaasti ohi palkan avulla, vaikka tien toisella puolen riehui koira! Jipii!

Olen nyt ensinnäkin niin innoissani metsälöydöstä, että olemme kolunneet siellä päivittäin ja toisekseen: olen päättänyt nyt pahimman murkkuidiotismin ylitse olla tappelematta enää päivälenkillä (aamu+iltalenkin lisäksi) Heron kanssa, joten päivällä ollaan metsässä höyryjä päästelemässä -vapaana.

TänäänKIN samoiltiin metsässä ja toimikoon facebook-päivitykseni summauksena lenkistä:

"Tunti metsässä samoilua ja saaliina puoli muovikassillista suppiksia:) Muu saldo: kaksi itsensä piippuun riekkunutta koiraa, omassa päässä punkki, toinen puoli kassista täynnä risuja ja lehtiä, sadekuuro ja auringonpaistetta, yksi vastaan tullut irtolabbis ja emännältä täysi stressinpoisto metsän siimeksessä samoilemalla. Kaikin puolin antoisaa siis!"

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin on Hero aika mussu aina silloin, kun pissa ei nouse sitä ylemmäksi, vaan pysyy ihan omalla reviirillään.