sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Pommien pauketta ja pelastusoperaatio

Ainakin on raflaava otsikko, mutta sisältö ei kyllä ole ihan niin jännä, kuin otsikko antaa ymmärtää. Harmi.

Uuteen vuoteen meillä valmistauduttiin lauantaina aamun ja päivän pitkillä lenkeillä, tokotreeneillä hallissa ja namijäljellä metsässä. Tavoitteena oli illalla väsyneet ja rauhalliset koirat, joten ohjelmaa oli kyllä järjestettykkin tavoitteen saavuttamiseksi. Kumpikaan koirista ei onneksi pelkää raketteja, mutta Hero on niiden suhteen hiukan ihmeissään (jää kuuntelemaan hetkeksi, ja on hiukan aluksi varuillaan) . Me itse lähdimme kotoa pois puoli kuuden aikoihin, ja väsähtäneet koirat jäivät portin taakse keskenään odottelemaan vuoden vaihtumista. Verhot olin vetänyt eteen koko talossa, luita oli tarjolla ja radio soimassa hiljaa. Puolen yön jälkeen koitiutunutta isäntäväkeä olikin vastassa kaksi rentoa ja unista koiraa, eli suunnitelma toimi paremmin kuin hyvin :)

Hero poseeraa

Hilla samaten



Tänäänkään eivät pikkupojat (eivätkä varmaan isommatkaan) malttaneet pitää näppejään erossa paukuista, vaan edelleen pamahtelee satunnaisesti milloin missäkin päin kylää. Onneksi ei Herokaan jaksa enää välittää paukkeesta, eli paukkuarkuutta ei saatu kehitettyä täksikään uudeksi vuodeksi (ihanaa). Yöllä käytiin jopa (remmissä tukevasti olevien) koirien kanssa ulkona piipahtamassa ja pauketta ihmettelemässä parin minuutin verran, eikä meteli aiheuttanut kovinkaan suurta mielen järkytystä kenessäkään. Toivottavasti ihmiset osasivat ottaa mm. etsijäkoiraliiton toitottaman ohjeistuksen tosissaan, eikä niitä raketteja säikähtäneitä ja itsensä teloneita koiria olisi montaa, mieluiten toki ei yhtäkään. Paukkuarkuushan voi puhjeta koirassa yhtäkkiä, vaikka koira ei aiemmin olisi raketeista välittänytkään. Yksi kunnon säikähdys riittää, ja se onkin sitten menoa.

Vuoden 2012 ensimmäinen päivä oli kuin olikin kaunis ja luminen

Seuraavassa kuvasarja Hero&Keppi...



Kattoski mitä mää löysin!

On kyllä hienoin keppi ikinä!

Ja paras, wohoo!

...ja siinä vaiheessa heräsi Hillakin asialle, ja loppuaika mentiinkin yksi koira kepin toisessa ja toinen toisessa päässä


Eilen metsälenkillä metsän siimeksestä kuului koiran haukkua. Suunta oli sellainen, ettei siellä pitäisi olla mökkejä eikä asutusta, joten ihmettelin haukuntaa aikani, mutta ajattelin kyseessä olevan mahdollisesti joku metsäretkeläinen koirineen, tai metsästyskoira jahdissa (liekö enää minkään metsästys käynnissäkään?). Lähdettiin koirien kanssa kotiin, enkä vaivannut haukulla itseäni sen enempää. Tänä aamuna olimme samassa suunnassa taas lenkkeilemässä, ja taas samasta suunnasta kuului haukkua. Tällä kertaa haukku oli kiihtyneempää ja ulvonnansekaista.


Vein Hillan kotiin, nappasin linkkuveitsen mukaan (mahdollista esim. puuhun tarkertunutta remmiä tms. varten) ja lähdimme Heron kanssa takaisin sinne, mihin haukku kuului selkeästi. Mielessä villisti vaihtoehtoja karanneesta ja pinteeseen joutuneesta koirasta aina laittomaan loukkuun jääneeseen koiraraukkaan, joten ajattelin seurata ääntä parhaani mukaan. Puoli tuntia oli näköjään liikaa, ja paikalle päästyämme ei haukkua enää kuulunutkaan mistään. Kävelimme Heron kanssa edes takaisin siinä metsän osassa, johon haukku oli aiemmin kuulunut, mutta paria haukahdusta lukuunottamatta oli aivan hiljaista. Tunnin tarvoimme ympäriinsä ja minä huutelin ja vislasin -> ei pihaustakaan. Aiemminkin haukku oli kuulunut niin kaukaa, että oli turha lähteä tarpomaan mihinkään kauemman ilman ääntä, jota kohti suunnistaa.

Täytyy pitää silmät ja korvat auki kun siellä päin jatkossakin liikutaan, mutta tällä kertaa pelastusoperaatio oli floppi. Tosin en tiedä oliko siellä ylipäätään mitään pelastettavaa, vai onko siellä sittenkin joku mökintapainen tms. Outoa.

Lopuksi vielä kuva-arvoituksia koskien lakananvaihtoa. Lakanoita vaihdettaessa ilmaantuu maisemiin aina kaksi apulaista, jotka haluavat, että heidät myllätään lakanoiden alle piiloon. Siellä ne kököttävät sitten onnessaan "luolassaan", kunnes komennetaan pois.


Kukahan täällä lymyää?

Järkyttynyt leijonanmetsästäjä, jolta riistettiin lämmin luola niskasta

Täälläkin taitaa lymyillä joku petoloinen

Hilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti