Voihan putkiluu minkä teit!

Viimeksi olen saanut siivota koirahuoneesta ylä- ja alapään tuotoksia elokuussa, kun meitä piinasi pitkään mystisten mahavaivojen riivaus. Aiheesta on blogissa enemmäkin, mutta tiivistettynä; pitkään jatkunut ripulimaratoni saatiin katkaistua lisäämällä koirien päiväannokseen aamuin illoin iso loraus AB piimää.

Kuva internetistä löydetty

Noh, nyt pääsin taas kuurailemaan koirahuoneen lattiaa p*skassa kahlaten, kun Hilla aloitti torstai-iltana ripuloinnin. Koirat saivat keskiviikkoiltana kaluttaviksiin putkiluut, joissa toisessa päässä oli suuri nivel (?), jonka ne saivat murusiksi ja se katosi kitusiin nopeasti. Putkiluitahan koirat ovat saaneet ennenkin, mutta eihän niistä irtoa kovinkaan paljon tavaraa, joten tämä nivel oli aivan uusi tuttavuus koirien vatsoille. To-pe yönä Hilla kävi yöllä ulkona pariin otteseen, mutta vaikutti olosuhteisiin nähden hyvinvoivalta. Perjantaiaamuna aamulenkillä Hilla ripuloi viiteen otteeseen, mikä antokin osviittaa siitä mikä kotona odottaisi kun töistä tulisin.

Bingo, oikein arvasin taas kerran! Ripaskaa riitti vaikka muille jakaa, ja emäntää oli muistettu myös parilla pienellä luumurskan täyteisellä oksennuksella. Jipii, hieno tapa aloittaa viikonloppu... No eikun siivoushommiin. Illan Hilla vaikutti olevan vielä suhteellisen ok kunnossa, juottelin piimävettä ja hyvin upposi. Yöllä alkoi vinkuminen ja taas piti päästä ulos. Tällä kertaa sekään ei helpottanut oloa pitkäksi aikaa, vaan Hilla läähätteli kipeää mahaansa ja oli levottoman kipeän oloinen.

Käytin Hillan vielä varmuuden vakuudeksi ulkona ja sisällä tarjosin nestettä; ei uponnut. Hilla kuitenkin rauhoittui, ja vastoin kaikkia sääntöjämme otin sen meidän väliimme nukkumaan. Siinä se tärisi, mutta nukkui suhteellisen rauhallisesti. Aamuyöllä mittasin kuumeen ; 40 astetta. Eläinlääkärille on turha soitella aamuyöstä ellei koira tee suurinpiirtein kuolemaa. Meillä Hillan vatsaoireet ovat jo "tuttu juttu" ja ne ovat usein rajuja, joten tarkkailin tilannetta ja odottelin aamuun. Niin monet paniikit olen käynyt Hillan vatsan takia läpi, että osaan jo arvioida milloin on piipaa-hätä, ja milloin tilannetta voi seurata. Suurin määrittäjä on koiran yleistila.

Aamulla Hilla oli hiukan pirteämpi, lämpö edelleen 40 astetta. Nyt sille maistui hyvin juoma ja kevyt syöminen, joten annoin aamun aikana kolmeen otteeseen puoli kupillista piimä-vesi-riisikanamössö-Nutrisal Plus -seosta. Riisimössöä oli lähinnä lusikallinen, eli paino oli nesteessä. Kävimme myös pienellä aamukävelyllä (10min) ja Hilla selvästi piristyi kun sai elektrolyyttiä, juotavaa ja pientä vatsantäytettä. Lämpö oli 39,5 astetta aamupäivällä, joten soitin Vethausin eläinlääkärille, joka kehoitti toimimaan koiran yleiskunnon mukaisesti; pirteähköä syövää ja juovaa koiraa ei tarvitse tuoda näytille.

Onneksi Hero toimii tyynynä ja lämmittäjänä :)

Hilla on tämän päivän ollut semipirteä, heiluttelee häntää ja askeltaa ihan reippaasti niillä pikku pissalenkeillä jotka olemme tehneet. Päivystävältä eläinlääkäriltä sain puhelinreseptin apteekkin Oriprim Forte Vet antibioottiin, jonka hain päivällä apteekista. Nappasin mukaan myös maitohappojauhetta, jota syötän antibiootin kanssa. Nyt Hilla ei ole ripuloinut ja lämpökin näytti 38,7, eli voiton puolella toivottavasti olemme! Eläinlääkärin mukaan kyse on todennäköisimmin suolistotulehduksesta.

Listaan vielä oireet ja käyttämäni hoitokeinot, jotta on muillekkin vinkkiä mikäli sama tulee eteen:

Oireet:

• Lievä kipuilu (läähätys, levottomuus)
• Lämpö / Kuume 39,5-40c
• Paha ja voimakas ripuli
• Aluksi oksennusta pariin otteeseen
• Hieman vetämätön koira, mutta yleistila kuitenkin hyvä ts. kävelee, syö, juo ja jaksaa seurata hyvin ympäristöään.
• Tärinä (kuumeesta ilmeisesti johtuva)

Hoito:

• Hyvin kevyt ruokavalio; aluksi piimää+vettä, sitten hieman riisikanamössöä. 
• Paljon paljon paljon nestettä
• Lepo
• Antibiootit
• Maitohappobakteerijauhe tasapainottamaan vatsan toimintaa
• Nutrisal Plus jauhe (tai muu vastaava, esim. Canikur, Tehobakt) tasapainottamaan nestetasapainoa

Muistakaa kuitenkin, että em. oireet voivat liittyä  myös moniin muihinkin tauteihin / tiloihin kuin suolistotulehdus! Tarkkaile koiraa, mittaa lämpö (varaa kotiisi koiralle kuumemittari!) ja älä epäröi kysyä eläinlääkäriltä neuvoja.

Itse tarkkailin hysteerisenä Hillan vatsalinjaa mahdollisen turvotuksen varalta (vatsalaukun kiertymä, suolitukos), mutta turvotusta ei ollut havaittavissa, vatsa ei ollut kosketusarka ja suolistoääneet kuuluivat.

Toivottavasti tämä oli nyt tällä erää tässä..

Kaameaa katsoa kun koira sairastaa, ja itse olet tilanteessa suhteellisen avuton.

Talvikelit yllättivät rhodesiankoirat

Hahahaaaa tulihan se talvi! Lunta on meidän korkeudella noin 40-50cm paikasta riippuen, pakkasta -8 ja -10c välillä ja sähkökatkoja on ollut useaan otteeseen. Työmatkaan saa kelistä riippuen kulumaan mitä tahansa 1h 20min ja kahden tunnin välillä / suunta, sillä jostakin kumman syystä suomalaiset autoilijat pudottavat nopeudestaan 20km/h kun näkevät ensimmäisen lumihiutaleen. Onhan se toki hyvä olla varovainen, mutta.. Sanotaanko vaikka niin, että kaikki rumat sanat mitä tiedän on kyllä käytetty liikenteessä aika tarkkaan, ja verenpainetta on saatu nostettua enemmän kuin joka toisella työmatkalla. Latua!

Pakollinen söpöilykuva

Menikö isäntä keittiöön?!

Koirat ovat ottaneet muuttuneen ilmanalan innoissaan vastaan. Kunhan pukinetta on päällä keliin sopivasti, niin mikään ei hidasta afrikkalaisten menoa. Pikemminkin lumi ja pakkanen ovat lisänneet kierroksia entisestään, ja koirat eivät meinaa pysyä housuissaan lainkaan uloslähtiessä. Jopa Tyyni ja Arvokas Hilla saa hepuleita, hihhuloi hihnassa ja saa spontaaneja ilokohtauksia kesken lenkin. Onkohan noilla aivot jäässä? Hero avustaa myös lumitöiden tekemisessä parhaansa mukaan; jahtaa kolaa ja nappaa siitä kiinni raahaten sen sivuun reitiltä. Kiitos Hero, olet suuri apu. Kiitos.

Maanantain PK-tottiksessa Hilla ja emäntä olivat kumpikin alavireisiä. Hilla hösötti jotakin ihan omiaan ja emäntä teki hidasta kuolemaa väsymyksen vuoksi. No, räpiköitiin muutama harjoitus, ja Heron kanssa treenailtiin ihan perusjuttuja aivojumpaksi. Varsinaisiin PK tottistreeneihin Herolla ei ole asiaa, koska jos keskittymiskyky on oravan tasoa ja ajatus harhailee tyttöjen perään jatkuvasti, ei kunnon treenaamisesta tule oikein mitään. Toko ja rallytoko on enemmän Heron juttuja, kun voi irroitella enemmän ja tekeminen ei ole niin intensiivistä. Juoksunarttu treeneissä on hyvä häiriötekijä, mutta saa Heron rusinan aivan sekaisin. Ylläri.

Moi. Kävin vähän tukailemassa lumenalaisia jutskia.

Täältähän löytyy vaikka mitä!

Pitääkö vielä kauankin poseerata? Varpaita paleltaa!

Ostin koirille taas pitkästä aikaa purkin Plaque Offia. Katsotaan nyt olisiko sillä mitään vaikutusta, sillä Hillalla alkaa olla näkyvää hammaskiveä, ja Heron henki tuoksahtaa hiukan. Kokeillaan ensin tämä, ja sitten Hilla eläinlääkäriin jos ei aineella ole mitään vaikutusta. Peukut pystyyn, vaikkakaan en ole kovinkaan toiveikas asian suhteen. Pikemminkin skeptinen. Silti pistin 25e pieneen purkkiin kyseistä mönjää. Hmmmm...

Olisiko jollakin ideoita hyviksi luiksi koirille? Meillä Racinelin paksuimmat ja kovimmat nahkaluut menevät Hillalla hetkessä, mutta putkiluut taas ovat ihan rahan haaskausta: Koirat innoissaan järsivät nahan luun päältä ja imeksivät osan ytimestä ja se siitä. Koirahuoneen lattia näyttää lehmien hautausmaalta kaikkinen hylättyinen putkiluineen, joissa ei ole enää mitään helppoa imeksittävää. Varsinaiset lihansyöjät tosiaan....

Hilla the puruluuterminaattori




RAUHAISAA ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE LUKIJOILLE!! :)

Pommien pauketta ja pelastusoperaatio

Ainakin on raflaava otsikko, mutta sisältö ei kyllä ole ihan niin jännä, kuin otsikko antaa ymmärtää. Harmi.

Uuteen vuoteen meillä valmistauduttiin lauantaina aamun ja päivän pitkillä lenkeillä, tokotreeneillä hallissa ja namijäljellä metsässä. Tavoitteena oli illalla väsyneet ja rauhalliset koirat, joten ohjelmaa oli kyllä järjestettykkin tavoitteen saavuttamiseksi. Kumpikaan koirista ei onneksi pelkää raketteja, mutta Hero on niiden suhteen hiukan ihmeissään (jää kuuntelemaan hetkeksi, ja on hiukan aluksi varuillaan) . Me itse lähdimme kotoa pois puoli kuuden aikoihin, ja väsähtäneet koirat jäivät portin taakse keskenään odottelemaan vuoden vaihtumista. Verhot olin vetänyt eteen koko talossa, luita oli tarjolla ja radio soimassa hiljaa. Puolen yön jälkeen koitiutunutta isäntäväkeä olikin vastassa kaksi rentoa ja unista koiraa, eli suunnitelma toimi paremmin kuin hyvin :)

Hero poseeraa

Hilla samaten

Tänäänkään eivät pikkupojat (eivätkä varmaan isommatkaan) malttaneet pitää näppejään erossa paukuista, vaan edelleen pamahtelee satunnaisesti milloin missäkin päin kylää. Onneksi ei Herokaan jaksa enää välittää paukkeesta, eli paukkuarkuutta ei saatu kehitettyä täksikään uudeksi vuodeksi (ihanaa). Yöllä käytiin jopa (remmissä tukevasti olevien) koirien kanssa ulkona piipahtamassa ja pauketta ihmettelemässä parin minuutin verran, eikä meteli aiheuttanut kovinkaan suurta mielen järkytystä kenessäkään. Toivottavasti ihmiset osasivat ottaa mm. etsijäkoiraliiton toitottaman ohjeistuksen tosissaan, eikä niitä raketteja säikähtäneitä ja itsensä teloneita koiria olisi montaa, mieluiten toki ei yhtäkään. Paukkuarkuushan voi puhjeta koirassa yhtäkkiä, vaikka koira ei aiemmin olisi raketeista välittänytkään. Yksi kunnon säikähdys riittää, ja se onkin sitten menoa.

Vuoden 2012 ensimmäinen päivä oli kuin olikin kaunis ja luminen

Seuraavassa kuvasarja Hero&Keppi...

Kattoski mitä mää löysin!

On kyllä hienoin keppi ikinä!

Ja paras, wohoo!

...ja siinä vaiheessa heräsi Hillakin asialle, ja loppuaika mentiinkin yksi koira kepin toisessa ja toinen toisessa päässä

Eilen metsälenkillä metsän siimeksestä kuului koiran haukkua. Suunta oli sellainen, ettei siellä pitäisi olla mökkejä eikä asutusta, joten ihmettelin haukuntaa aikani, mutta ajattelin kyseessä olevan mahdollisesti joku metsäretkeläinen koirineen, tai metsästyskoira jahdissa (liekö enää minkään metsästys käynnissäkään?). Lähdettiin koirien kanssa kotiin, enkä vaivannut haukulla itseäni sen enempää. Tänä aamuna olimme samassa suunnassa taas lenkkeilemässä, ja taas samasta suunnasta kuului haukkua. Tällä kertaa haukku oli kiihtyneempää ja ulvonnansekaista.


Vein Hillan kotiin, nappasin linkkuveitsen mukaan (mahdollista esim. puuhun tarkertunutta remmiä tms. varten) ja lähdimme Heron kanssa takaisin sinne, mihin haukku kuului selkeästi. Mielessä villisti vaihtoehtoja karanneesta ja pinteeseen joutuneesta koirasta aina laittomaan loukkuun jääneeseen koiraraukkaan, joten ajattelin seurata ääntä parhaani mukaan. Puoli tuntia oli näköjään liikaa, ja paikalle päästyämme ei haukkua enää kuulunutkaan mistään. Kävelimme Heron kanssa edes takaisin siinä metsän osassa, johon haukku oli aiemmin kuulunut, mutta paria haukahdusta lukuunottamatta oli aivan hiljaista. Tunnin tarvoimme ympäriinsä ja minä huutelin ja vislasin -> ei pihaustakaan. Aiemminkin haukku oli kuulunut niin kaukaa, että oli turha lähteä tarpomaan mihinkään kauemman ilman ääntä, jota kohti suunnistaa.

Täytyy pitää silmät ja korvat auki kun siellä päin jatkossakin liikutaan, mutta tällä kertaa pelastusoperaatio oli floppi. Tosin en tiedä oliko siellä ylipäätään mitään pelastettavaa, vai onko siellä sittenkin joku mökintapainen tms. Outoa.

Lopuksi vielä kuva-arvoituksia koskien lakananvaihtoa. Lakanoita vaihdettaessa ilmaantuu maisemiin aina kaksi apulaista, jotka haluavat, että heidät myllätään lakanoiden alle piiloon. Siellä ne kököttävät sitten onnessaan "luolassaan", kunnes komennetaan pois.

Kukahan täällä lymyää?

Järkyttynyt leijonanmetsästäjä, jolta riistettiin lämmin luola niskasta

Täälläkin taitaa lymyillä joku petoloinen

Hilla!