Rallytollot

Maanantai-iltamme vietämme Rallytokon ihmeelliseen maailmaan syventyen. Hillan kanssa on käyty rallytokon alkeiskurssi viime kesänä, joten nyt tahkotaan avoimen luokan kylttejä läpi varsin sekalaisella menestyksellä. Varsinkin peruuttaminen ja kaikki taaksepäin suuntautuva toiminta on osoittautunut vaikeaksi hahmottaa niin emännälle kuin hilperollekkin, joten olemme varsin huvittava näky emännän miettiessä mitä ja miten tekee, ja koiran innoissaan tehdessä mukana miten sattuu. Into korvaa puuttuvan älyn, eikö?

Herokin on tietenkin joukon jatkona mukana treeneissä, vaikka sen kanssa ei rallytokoa pahemmin olekkaan treenailtu. Heron kanssa teen ihan "normaaleja" tokoliikkeitä ja helppoja alokasluokan rallyliikkeitä huvin ja harjoituksen vuoksi. Heron kuulosta on palautunut n. 30% mikä ei vielä takaa hyvää treenaamista, mutta mahdollistaa jo jonkun signaalin vastaanottamisen emännän suunnalta. Loput kuulokapasiteetista on ilmeisesti vielä jumittunut matkallaan jalkovälistä takaisin korvien seudulle..  Keskittymiskykykin on samasta suunnasta pikkuhiljaa palautumassa, joten tällä hetkellä keskittymistaso on luokkaa kultakala. Suunta on koko ajan kuitenkin tasaisen nousujohteinen, joten toivossa on hyvä elää!

Hilla (ja emäntä) sen sijaan on kunnostautunut tokossa taas entiseen loistoonsa, ja Hillan kanssa ollaankin päästy jo ihan tekemisen makuun, hyvä me! Nyt vaan hiotaan jättäviä liikkeitä kohdilleen ja tarkemmiksi, sekä se ainainen peruasennon oikea paikka on työn alla..

Viime viikolla piipahdimme eläinlääkärissä nappaamassa Hillalle rokotukset ja näyttämässä Heron uimisesta hermostunutta korvaa. Korvatippakuurin takia Helsingin KV näyttely jäi käymättä, harmi! Toissaviikonlopun vietimme Virroilla mökillä ja kaikki nautimme järvestä, vapaasta oleilusta ja hyvästä sapuskoinnista. Koirat saivat viipottaa vapaana, ja Hero käytti tästä ajasta leijonanosan uimiseen, kun taas Hilla keskittyi syömään mustikoita suoraan mättäästä. Vapaa ulkoelämä teki tehtävänsä, ja illalla mökin lattialla nukkuikin kaksi hyvin voimansa käyttänyttä onnellista koiraa. Jottei mökkireissu kuulosta liian auvoiselta, teimme myös pienen mutkan matkalla mökille: Menomatka tyssäsi hetkellisesti ojaan. Onneksi kehenkään ei hitaasta vauhdista tapahtuneessa pikkuisessa emännän arviointivirheessä sattunut, vaan koirat lähinnä istuivat yhtenä kysymysmerkkinä kenollaan takakontissa. "Kui täs tälläin pääs käymään?" oli luettavissa ilmeestä, ja joukkohysterialta vältyttiin.

Loppu hyvin kaikki hyvin!