Tipujahtia

No nythän se rhontti on kunnianhimoisen harrastuksen keksinyt: Hilla ryhtyi lintukoiraksi!

Eli vapaanapito on hiukka hankalaa, kun miltei jokaisen tipun perään on kirmattava korvat viuhuen..

Eilen käveltiin metsätietä, ja Hilla jolkotteli vapaana. Yht'äkkiä edestä lehahti lentoon kyyhkynen pesueineen. Hilla (onneksi) ampaisi emokyyhkyn perään, ja jätti kaaoksessa ympäriinsä pikku siiventyngillä läpytelleen poikaset rauhaan! Emolintua pari sataa metriä jahdattuaan palasi hurja saalistaja takaisin, ja joutui remmin jatkoksi siksi aikaa kun käveltiin paikalta pois.

Yksi epäonninen pikkutirppa jäi istuksimaan oksalle ihan polun viereen, ja nappasin siitä äkkiä kuvan.

Poistuimme vähin äänin paikalta, jotta emo pääsisi kokoilemaan hajaantuneen pesueensa taas kasaan...

No tästä välikohtauksesta Hilla sai vaan intoa lisää, ja kun päästin sen matkan päässä taas irti, oli loppumatka aika hazardia menoa. Koira sinkoili jokaisen erehdyksessä liiaan lähelle eksyneen tirpan perään, ja minä keuhkoan täyttä päätä perään.

Parin lintujahdin jälkeen joutui neiti remmiin, ja loppumatka sujuikin sitten kytkettynä.

Valitettavan tuskaisaa oli pitää 38kg painavaa koiraa, joka riuhtoi loppumatkan jo västäräkkienkin perään...

Toivotaan, että tämä oli hetkellinen innostus, eikä se jatkossa jahtaa ihan jokaista eliötä joka liikkuu.

Terveisin Käsirevähdystä poteva emäntä ja Lintukoira Hilla..... :)