Outoa oloa

Kyllä tämä elämä yhden koiran kanssa on suorastaan outoa. Heroa tuskin huomaa arjessa.. Se on rauhoittunut huomattavasti Hillan poismenon jälkeen, eikä pölhöile pahemmin sisälläkään juuri lainkaan. Käydään lenkeillä ja tokossa, mutta joku kipinä puuttuu. Kyllähän Hero välillä intoontuu pentumaisesti sekoilemaan, mutta pääasiassa se on rauhallinen ja fiksu "aikuinen", joka rauhallisesti tarkkailee maailman menoa ja ottaa kaiken rennosti.

Tylsäähän tämä suorastaan on!

Hero on joutunut nyt hakemaan paikkaansa laumassa uudelleen ja siitä huomaa selvästi, että pallo on hukassa aika pahasti välillä. Lenkeillä se on alkanut pörisemään muille  koirille toden teolla, joten taas vaihteeksi saa aloittaa alusta ohitustreenit. Näin siinä käy, kun aiemmin Heron puolesta kaiken ajatellut ja tehnyt Hilla-pomo ei enää ole pitämässä huolta meidän pikkupojasta. Herolta ei oikein voi vaatia nyt hirveitä, sillä se selvästi on aika epävarma tällä hetkellä. Toki tuo remmikävely on saatava hanskaan mahdollisimman pian, mutta esim. näyttelyssä Hero ensimmäistä kertaa väisti miestuomaria (!) ja tokossa on milloin nuuskuteltu omia, milloin otettu kierroksia muista koirista. Toko nyt on muuten mennyt ihan kivasti, mutta kaikki palaset ei nyt ole koiran päässä oikeilla paikoillaan.

Onneksi koiraterapiaa on tarjolla ollut kiitettävästi, ja nytkin meillä on Ressu hoidossa viikon verran. Pojatkin tosin on ihmeissään, kun Hillaa ei olekaan pistämässä niihin vauhtia. Mokomat möllöttävät portin edessä odottamassa sisäänpääsyä, mutta onneksi sentään leikkivät, kun saavat ihmisseuraa pihalle. Leikki tuntuu olevan kovin sosiaalinen tapahtuma, kun kerran yleisöä vaaditaan paikalle sitä todistamaan, kummia elukoita.

Toissaviikonloppuna vietimme päivän rhodesiankoirien erikoisnäyttelyssä Somerolla. Päivä oli kuuma, hauska ja kaikin puolin todella mukava! Seura oli loistavaa, koirat upeita ja tunnelma katossa :) Herolle tulokseksi kovatasoisessa seurassa VAL ERI4 ja SA! Arvostelun unohdin luonnollisesti paikanpäälle, joten saanen sen piakkoin. Arvostelu on saksaksi, joten pääsen taas googlekääntämään... Viimeksi googlekääntämäni saksankielisen arvostelun ehdottomia kohokohtia oli "Hyvä pää saksilla leikata", eli innolla odotan tämän käännöksen kukkasia.

Jotta tämä ei menisi ihan tylsäksi tämä meidän elämästä bloggaaminen, niin Heron tuleva kaveri näki päivänvalon to-pe yönä. Kuukauden iässä päästään ensimmäisen kerran katsomaan naperoa ja lokakuun alussa alkaakin taas pissakakkarumba.

Meille tulee siis koiravauva!

Hellyyttä Aulangolla