Blogi jatkaa nyt uusin tuulin osoitteessa: http://rhodeposse.blogspot.fi/
Liittykäähän lukijaksi kaikki täältäkin, niin pysytte kärryillä :)
Kiitos kaikille Hillan ja Heron lukijoille näistä vuosista ja sydämellisesti tervetuloa seuraamaan Numan ja Heron elämää.
Elämää kahden enemmän tai vähemmän vinksahtaneen rhodesiankoiran kanssa. Tervetuloa seuraamme!
lauantai 21. syyskuuta 2013
torstai 29. elokuuta 2013
Blogi muuttaa
Olen jo luonut uuden blogin, mutta uusia tekstejä siellä ei vielä ole.. Käykäähän kurkkaamassa :)
http://rhodeposse.blogspot.fi/
http://rhodeposse.blogspot.fi/
torstai 15. elokuuta 2013
Blogi pienellä tauolla.. Vauvaa odotellessa ;)
Blogi jää nyt pienelle odottavalla kannalla olevalle tauolle. Vauva kotiutuu kasvattajan hellästä huomasta syyskuun loppupuolella, ja silloin palaan taas entistä ehompana asiaan.
Ulkoasu muuttuu uuden tulokkaan myötä, samoin Blogin nimi.
Pennun saapumista odotellessa ehtii tapahtua vaikka mitä! mm. seuraavat asiat tulossa paluun myötä:
- Hero testaa Carnilove ruokaa (ensimmäinen säkki puolessa välissä tällä hetkellä)
- Täydennän näyttelysivua tuloksilla ja arvosteluilla (nyt jäänyt vähemmälle)
- Herolla MH luonnekuvaus elokuun lopussa. Tästä tulossa asiaa ja tuloksia
- Neliviikkoisia pentuja ihastellaan samoin elokuun lopussa
Ja tietenkin PAAAALJON vauvakuvia, tekstiä ja muuta mukavaa :)
Nähdään taas pian!
Ulkoasu muuttuu uuden tulokkaan myötä, samoin Blogin nimi.
Pennun saapumista odotellessa ehtii tapahtua vaikka mitä! mm. seuraavat asiat tulossa paluun myötä:
- Hero testaa Carnilove ruokaa (ensimmäinen säkki puolessa välissä tällä hetkellä)
- Täydennän näyttelysivua tuloksilla ja arvosteluilla (nyt jäänyt vähemmälle)
- Herolla MH luonnekuvaus elokuun lopussa. Tästä tulossa asiaa ja tuloksia
- Neliviikkoisia pentuja ihastellaan samoin elokuun lopussa
Ja tietenkin PAAAALJON vauvakuvia, tekstiä ja muuta mukavaa :)
Nähdään taas pian!
maanantai 5. elokuuta 2013
Outoa oloa
Kyllä tämä elämä yhden koiran kanssa on suorastaan outoa. Heroa tuskin huomaa arjessa.. Se on rauhoittunut huomattavasti Hillan poismenon jälkeen, eikä pölhöile pahemmin sisälläkään juuri lainkaan. Käydään lenkeillä ja tokossa, mutta joku kipinä puuttuu. Kyllähän Hero välillä intoontuu pentumaisesti sekoilemaan, mutta pääasiassa se on rauhallinen ja fiksu "aikuinen", joka rauhallisesti tarkkailee maailman menoa ja ottaa kaiken rennosti.
Tylsäähän tämä suorastaan on!
Hero on joutunut nyt hakemaan paikkaansa laumassa uudelleen ja siitä huomaa selvästi, että pallo on hukassa aika pahasti välillä. Lenkeillä se on alkanut pörisemään muille koirille toden teolla, joten taas vaihteeksi saa aloittaa alusta ohitustreenit. Näin siinä käy, kun aiemmin Heron puolesta kaiken ajatellut ja tehnyt Hilla-pomo ei enää ole pitämässä huolta meidän pikkupojasta. Herolta ei oikein voi vaatia nyt hirveitä, sillä se selvästi on aika epävarma tällä hetkellä. Toki tuo remmikävely on saatava hanskaan mahdollisimman pian, mutta esim. näyttelyssä Hero ensimmäistä kertaa väisti miestuomaria (!) ja tokossa on milloin nuuskuteltu omia, milloin otettu kierroksia muista koirista. Toko nyt on muuten mennyt ihan kivasti, mutta kaikki palaset ei nyt ole koiran päässä oikeilla paikoillaan.
Onneksi koiraterapiaa on tarjolla ollut kiitettävästi, ja nytkin meillä on Ressu hoidossa viikon verran. Pojatkin tosin on ihmeissään, kun Hillaa ei olekaan pistämässä niihin vauhtia. Mokomat möllöttävät portin edessä odottamassa sisäänpääsyä, mutta onneksi sentään leikkivät, kun saavat ihmisseuraa pihalle. Leikki tuntuu olevan kovin sosiaalinen tapahtuma, kun kerran yleisöä vaaditaan paikalle sitä todistamaan, kummia elukoita.
Toissaviikonloppuna vietimme päivän rhodesiankoirien erikoisnäyttelyssä Somerolla. Päivä oli kuuma, hauska ja kaikin puolin todella mukava! Seura oli loistavaa, koirat upeita ja tunnelma katossa :) Herolle tulokseksi kovatasoisessa seurassa VAL ERI4 ja SA! Arvostelun unohdin luonnollisesti paikanpäälle, joten saanen sen piakkoin. Arvostelu on saksaksi, joten pääsen taas googlekääntämään... Viimeksi googlekääntämäni saksankielisen arvostelun ehdottomia kohokohtia oli "Hyvä pää saksilla leikata", eli innolla odotan tämän käännöksen kukkasia.
Jotta tämä ei menisi ihan tylsäksi tämä meidän elämästä bloggaaminen, niin Heron tuleva kaveri näki päivänvalon to-pe yönä. Kuukauden iässä päästään ensimmäisen kerran katsomaan naperoa ja lokakuun alussa alkaakin taas pissakakkarumba.
Meille tulee siis koiravauva!
Tylsäähän tämä suorastaan on!
Hero on joutunut nyt hakemaan paikkaansa laumassa uudelleen ja siitä huomaa selvästi, että pallo on hukassa aika pahasti välillä. Lenkeillä se on alkanut pörisemään muille koirille toden teolla, joten taas vaihteeksi saa aloittaa alusta ohitustreenit. Näin siinä käy, kun aiemmin Heron puolesta kaiken ajatellut ja tehnyt Hilla-pomo ei enää ole pitämässä huolta meidän pikkupojasta. Herolta ei oikein voi vaatia nyt hirveitä, sillä se selvästi on aika epävarma tällä hetkellä. Toki tuo remmikävely on saatava hanskaan mahdollisimman pian, mutta esim. näyttelyssä Hero ensimmäistä kertaa väisti miestuomaria (!) ja tokossa on milloin nuuskuteltu omia, milloin otettu kierroksia muista koirista. Toko nyt on muuten mennyt ihan kivasti, mutta kaikki palaset ei nyt ole koiran päässä oikeilla paikoillaan.
Onneksi koiraterapiaa on tarjolla ollut kiitettävästi, ja nytkin meillä on Ressu hoidossa viikon verran. Pojatkin tosin on ihmeissään, kun Hillaa ei olekaan pistämässä niihin vauhtia. Mokomat möllöttävät portin edessä odottamassa sisäänpääsyä, mutta onneksi sentään leikkivät, kun saavat ihmisseuraa pihalle. Leikki tuntuu olevan kovin sosiaalinen tapahtuma, kun kerran yleisöä vaaditaan paikalle sitä todistamaan, kummia elukoita.
Toissaviikonloppuna vietimme päivän rhodesiankoirien erikoisnäyttelyssä Somerolla. Päivä oli kuuma, hauska ja kaikin puolin todella mukava! Seura oli loistavaa, koirat upeita ja tunnelma katossa :) Herolle tulokseksi kovatasoisessa seurassa VAL ERI4 ja SA! Arvostelun unohdin luonnollisesti paikanpäälle, joten saanen sen piakkoin. Arvostelu on saksaksi, joten pääsen taas googlekääntämään... Viimeksi googlekääntämäni saksankielisen arvostelun ehdottomia kohokohtia oli "Hyvä pää saksilla leikata", eli innolla odotan tämän käännöksen kukkasia.
Jotta tämä ei menisi ihan tylsäksi tämä meidän elämästä bloggaaminen, niin Heron tuleva kaveri näki päivänvalon to-pe yönä. Kuukauden iässä päästään ensimmäisen kerran katsomaan naperoa ja lokakuun alussa alkaakin taas pissakakkarumba.
Meille tulee siis koiravauva!
 |
| Hellyyttä Aulangolla |
maanantai 22. heinäkuuta 2013
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
Tokoa ja hakua!
 |
| Metsäposeeraus |
Maanantaista alkaen meidät löytää joka maanantai klo 19 Tuuloksesta Alotokosta! Sain kuin sainkin paikan, joten nyt päästään taas eteenpäin aisoissa. Onhan tämä Herolle jo *krhm*.. kolmas... alotokokurssi, mutta näin pitkillä tauoilla se ei kyllä ole mikään huono asia. Hormonitoiminnan alettua Herolta katosi keskittymiskyky, ja silloin toko jäi kotiharrasteluasteelle. Muuttojen myötä uutta ryhmää ei ole löytynyt, joten nyt on kiva pitkän tauon jälkeen päästä taas treenailemaan ihan perusjuttuja, ja vielä juuri siihen koirakerhoon, josta aloitimme vuosia sitten.
Toinen iloinen asia on se, että pääsemme lenkkikaverimme PK-harrastaja Inkerin kanssa treenailemaan myös PK-lajeja. Ainakin jälkeä ja hakua olisi tarkoitus ohjatusti käydä treenailemassa! Iso kiitos Inkerille jo etukäteen!
Jes, nyt alkaa näyttää hyvältä tämä loppukesä ja syksy.
Mejään olisi myös kova hinku, mutta keskitytään nyt näihin aluksi, ja sitten katsellaan sitä mejää...
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Elämä jatkuu
Elämä jatkuu ja eteenpäin se on mentävä. Mieliala alkaa jo olemaan aika positiivinen ja taaksepäin voi katsoa hymyillen. Ikävä kirpaisee usein ja haikeus ottaa välillä vallan, mutta kaikenkaikkiaan voi jo ajatella tapahtunutta rauhallisin mielin ja olla iloinen siitä, että Hilla sai viettää hyvän, joskin liian lyhyen elämän.
Joten, mitäs nyt?
Heron aktivoinnista ja viihdyttämisestä on tullut minulle nyt todella tärkeää. Haluan sen kärsivän mahdollisimman vähän yksin jäämisestä, joten olemmekin likimain joka päivä suunnanneet eri puolille lähimaastoja koiratreffeille, tai joku treffattava on tullut meille. Olemme siis saaneet ison joukon uusia tuttavuuksia, joiden kanssa kirmata pitkin metsiä tai peuhata pihalla miljoonaa.
Taidan itse hermoilla ja stressata Heron pärjäämistä paljon enemmän kuin Hero itse.
Hero oli alkupäivinä alakuloinen, mutta suunta on ollut ylöspäin. Se alkaa jo mielestäni olla oma itsensä ja on sille suotu jopa uusia etuoikeuksia, kuten sängyssä nukkuminen (!). Voisin siis sanoa, että Hero kärsii tilanteesta varsin vähän tällä hetkellä. Koiraseuraa sillä on useana päivänä viikossa, touhuan sen kanssa paljon enemmän ja muutenkin olen ottanut paljon aktiivisemman otteen koko koiran omistamiseen. Aiemmin koirat viihdyttivät niin paljon toisiaan, että oma aktiivisuus ei ollut niin tärkeää, kunhan hoiti lenkitykset ja puuhasi jotakin pientä. Nyt koska minä olen uusi viihdevastaava, on menokin sen mukaista. Jos kerran titteli lankesi minulle, hoidan sen kunnialla.
Tässä vaiheessa suuri ja lämmin kiitos rhodeporukoille, jotka tukivat meitä koko tapauksen ajan. Kiitos myös ystäville, sukulaisille ja kaikille niille, jotka ovat myötätuntoaan ja apuaan antaneet!
Hillan poismenon jälkeen meillä on ollut leikkimässä mm. Beki rhodetyttö omistajansa Heidin kanssa ja Iiris&Nelli omistajansa kanssa. Me olemme käyneet treffaamassa rhodetyttö Esmeä omistajineen, sekarotuista ihanan iloista Liliä omistajineen ja Päiviä, jonka luona majailevat rhodetytöt Hilma&Ruusa (+Paavo). Kaikki ovat Herolle (ja osa minullekin) uusia tuttavuuksia, joten kiirettä on pitänyt. Mahtavaa :)
Tulevaisuudensuunnitelmista jatkon ja blogin suhteen tämän verran:
Heinäkuussa tulossa on rhodesiankoirien erkkari, elokuussa Heinola KR ja MH luonnekuvaus (superjännää!). Luonnekuvaus tulee olemaan todella mielenkiintoinen tapahtuma. Syksyllä olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä metsästämään Eestistä Herolle EE MVA titteliä ja Voittajaankin olisi tarkoitus osallistua. Syksyllä tarkoitus olisi myös punkea itsemme ainakin Rallytokoilemaan ja mahdollisesti muihinkin ohjattuihin harrastuksiin.
Vauhtia ei siis blogista tule puuttumaan, pikemminkin se lisääntyy. Ulkoasua ja banneria uudistan myös piakkoin.
Ja se Hillan seuraaja..
Sitä katsellaan sitten vuodenvaihteen jälkeen, keväämmällä ;)
Joten, mitäs nyt?
Heron aktivoinnista ja viihdyttämisestä on tullut minulle nyt todella tärkeää. Haluan sen kärsivän mahdollisimman vähän yksin jäämisestä, joten olemmekin likimain joka päivä suunnanneet eri puolille lähimaastoja koiratreffeille, tai joku treffattava on tullut meille. Olemme siis saaneet ison joukon uusia tuttavuuksia, joiden kanssa kirmata pitkin metsiä tai peuhata pihalla miljoonaa.
Taidan itse hermoilla ja stressata Heron pärjäämistä paljon enemmän kuin Hero itse.
Hero oli alkupäivinä alakuloinen, mutta suunta on ollut ylöspäin. Se alkaa jo mielestäni olla oma itsensä ja on sille suotu jopa uusia etuoikeuksia, kuten sängyssä nukkuminen (!). Voisin siis sanoa, että Hero kärsii tilanteesta varsin vähän tällä hetkellä. Koiraseuraa sillä on useana päivänä viikossa, touhuan sen kanssa paljon enemmän ja muutenkin olen ottanut paljon aktiivisemman otteen koko koiran omistamiseen. Aiemmin koirat viihdyttivät niin paljon toisiaan, että oma aktiivisuus ei ollut niin tärkeää, kunhan hoiti lenkitykset ja puuhasi jotakin pientä. Nyt koska minä olen uusi viihdevastaava, on menokin sen mukaista. Jos kerran titteli lankesi minulle, hoidan sen kunnialla.
Tässä vaiheessa suuri ja lämmin kiitos rhodeporukoille, jotka tukivat meitä koko tapauksen ajan. Kiitos myös ystäville, sukulaisille ja kaikille niille, jotka ovat myötätuntoaan ja apuaan antaneet!
Hillan poismenon jälkeen meillä on ollut leikkimässä mm. Beki rhodetyttö omistajansa Heidin kanssa ja Iiris&Nelli omistajansa kanssa. Me olemme käyneet treffaamassa rhodetyttö Esmeä omistajineen, sekarotuista ihanan iloista Liliä omistajineen ja Päiviä, jonka luona majailevat rhodetytöt Hilma&Ruusa (+Paavo). Kaikki ovat Herolle (ja osa minullekin) uusia tuttavuuksia, joten kiirettä on pitänyt. Mahtavaa :)
Tulevaisuudensuunnitelmista jatkon ja blogin suhteen tämän verran:
Heinäkuussa tulossa on rhodesiankoirien erkkari, elokuussa Heinola KR ja MH luonnekuvaus (superjännää!). Luonnekuvaus tulee olemaan todella mielenkiintoinen tapahtuma. Syksyllä olisi mahdollisesti tarkoitus lähteä metsästämään Eestistä Herolle EE MVA titteliä ja Voittajaankin olisi tarkoitus osallistua. Syksyllä tarkoitus olisi myös punkea itsemme ainakin Rallytokoilemaan ja mahdollisesti muihinkin ohjattuihin harrastuksiin.
Vauhtia ei siis blogista tule puuttumaan, pikemminkin se lisääntyy. Ulkoasua ja banneria uudistan myös piakkoin.
Ja se Hillan seuraaja..
Sitä katsellaan sitten vuodenvaihteen jälkeen, keväämmällä ;)
 |
| Inkeri, Hero ja Lili lakkametsällä |
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Kuinka kaikki kävi
Nyt alkaa olo jo olemaan sen verran ihmismäinen, että pystyn jo palaamaan kunnolla niihin Hillan viimeisiin päiviin. Ensimmäiset päivät tapahtuman jälkeen menivät sumussa, itkuun tuli purskahdettua kesken arkisten toimien tuon tuosta. Hillan pedin pois korjaaminen, kupin pesu, pannan ja hihnan naulaan ripustaminen.. Kaikki huusi vain sitä, että nyt on yksi poissa. Nyt sitä osaa onneksi jo hieman hymyillä sille, että jopa viimeistä Hillan köntsääkin siivotessa itkin kuin hullu, koska tilanne itsessään oli jotenkin niin liikuttava...
Noh. Lauantaina huomasin illalla Hillassa pientä levottomuutta, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. Hilla oli sinä päivänä ollut hieman vähemmällä liikunnalla, joten ajattelin sillä olevan virtaa ja purkamatonta energiaa. Yöllä Hilla kävi pissalla ulkona, mutta ajattelin sen iltaisen runsaan juomisen johtuneen sen mutustelleista Heron näyttelyreissulta ylijääneistä lihapullista. Suolaista herkkua, joten tottahan koiralle tulee jano.
Aamulla Hillalla olikin jo kiire pissalle, ja silloin muistan ajatelleeni, että nyt ei ole kaikki hyvin. Mitään muuta oireistoa ei ollut, mutta juomaan oli taas kiire kun sisälle pääsi. Lähdin kipaisemaan asioilla ja lähtiessä laitoin miehelleni viestin, että katsotaan pitääkö Hillaa lähteä kiikuttamaan päivystykseen. Jotenkin aavistin kyseessä olevan joku vakavampi asia, vaikka Hilla oli vielä aika normaali, eikä juominen vielä ollut niiiiin poikkeuksellisen valtaisaa, että selvät sairauden tuntomerkit olisi olleet suoraan havaittavissa.
Tullessani kotiin oli Hilla pissannut valtavan lätäkön sisälle. Siitä paikasta soitin Vethausin päivystykseen, että voidaanko tulla heti. Saimme luvan lähteä ajelemaan, ja pian olikin koira autossa ja auton nokka kiiti ylinopeutta kohti Hattulaa. En tiedä miksi jostakin syystä tiesin asioiden olevan huonosti, mutta tiesin sen jo ajaessani ensimmäistä kertaa lääkärille.
Lääkärillä Hilla oli ihan reipas, mutta pissahätä oli kova. Jahtasin siltä pissanäytteen purkkiin, ja purkin sisältö tsekattiin eläinlääkärillä. Virtsasta löytyi bakteereita, mutta myös kalsiumoksalaattikiteitä. Tässä vaiheessa saimmekin antibiotit ja kehotteen jatkotutkimuksiin kiteiden vuoksi. Oletus oli, että kiteet viittaisivat virtsakiviin.
Voi kun olisivatkin viitanneet.
Maanantai meni kohtalaisesti, Hilla herätti useaan otteeseen yöllä, mutta yleiskunto oli kohtuu hyvä. AB kuurikin tuntui hetkellisesti tehoavan akuuteimpiin oireisiin ja pissaaminen taisi hiukan vähentyä. Olin todella toiveikas.
Tiistaina menimme jatkotutkimuksiin Tawastvetiin. Vuorossa olivat verikokeet ja virtsarakon ja munuaisten ultra. Hilla käyttäytyi hienosti ja halasin sitä lujasti ultraäänitutkimuksen ajan. Takaraivossa oli edelleen ajatus siitä, että kaikki ei ole hyvin, vaikka UÄ olikin lähes puhdas. Menimme odotushuoneeseen odottelemaan verikokeiden tuloksia, jotka eläinlääkäri tulikin pian kertomaan. Kaikki muu oli kunnossa, mutta munuaisarvo oli hiukan koholla ja veren kalsiumarvo oli järkyttävä. AB kuuri vaihdettiin paremmin munuaistulehdukseen vastaavaksi ja otettiin uusi verinäyte Vetlabiin lähetettäväksi, jotta mahdollinen laboratoriovirhe kalsiumkokeessa saataisiin poissuljettua. Sovittiin, että eläinlääkärin kanssa keskusteltaisiin jatkosta huomenna, kun tulos saataisiin varmistettua.
Kotona illalla Hilla oli levoton. Ruoka maistui kyllä, mutta nihkeämmin kuin yleensä. Lenkillä se töpötteli mukana, mutta lyhyenkin lenkin aikana siitä huomasi, että jokin oli pielessä.
Yö oli kaikista pahin. Hilla herätti ja heräili jatkuvasti. Ulos, juomaan, ulos, juomaan... Se oli levoton ja piti pientä ääntä. Se ei rauhoittunut edes meidän väliimme sänkyyn, joka oli sille aina ollut unelmien täyttymys, mitä nukkumiseen tuli. Jos se sänkyyn pääsi, se nukkui kuin tukki - ja ainakin esitti nukkuvansa, jos olisi pitänyt poistua sängystä.
Nyt sekään ei auttanut. Koiralla ei selvästikään ollut hyvä olla, mutta sillä ei ollut mitään niin selkeitä oireita tai vinkunaa tms, että olisin lähtenyt sitä kiidättämään päivystykseenkään, varsinkaan kun sillä oli jo lääkitys ja seuranta päällä. Aamuyöstä Hilla nukahti viimein jalkopäähämme.
Nousin aamuvarhain ja menin valmistautumaan töihinlähtöön. Hilla ei tullut katsomaan mitä puuhasin, vaikka se ei yleensä päästänyt minua silmistään, etenkään jos kello oli lähellä ruoka-aikaa. Kävin katsomassa makuuhuoneessa, ja siellä se nukkui edelleen Jonin kanssa. Hiukan se nosti päätänsä, kun kutsuin sitä hiljaa. Lopulta se nousi ja tuli alakertaan katsomaan mitä siellä puuhataan. Hilla oli väsyneen oloinen, mutta ei kivulias. Lähdin töihin samaan aikaan kun Joni lähti viemään koiria aamulenkille. Joni soitti hetken päästä, että Hilla oli ollut lenkillä apaattinen ja portaiden nouseminen oli ollut huonoa. Ruoan se oli syönyt jotenkuten, mutta hyvin vaivalloisesti. Niin Hillamaista: olo on kamala, mutta ruoka syödään.
Kuvan (c) Riikka Jäntti
Noh. Lauantaina huomasin illalla Hillassa pientä levottomuutta, mutta en ajatellut asiaa sen enempää. Hilla oli sinä päivänä ollut hieman vähemmällä liikunnalla, joten ajattelin sillä olevan virtaa ja purkamatonta energiaa. Yöllä Hilla kävi pissalla ulkona, mutta ajattelin sen iltaisen runsaan juomisen johtuneen sen mutustelleista Heron näyttelyreissulta ylijääneistä lihapullista. Suolaista herkkua, joten tottahan koiralle tulee jano.
Aamulla Hillalla olikin jo kiire pissalle, ja silloin muistan ajatelleeni, että nyt ei ole kaikki hyvin. Mitään muuta oireistoa ei ollut, mutta juomaan oli taas kiire kun sisälle pääsi. Lähdin kipaisemaan asioilla ja lähtiessä laitoin miehelleni viestin, että katsotaan pitääkö Hillaa lähteä kiikuttamaan päivystykseen. Jotenkin aavistin kyseessä olevan joku vakavampi asia, vaikka Hilla oli vielä aika normaali, eikä juominen vielä ollut niiiiin poikkeuksellisen valtaisaa, että selvät sairauden tuntomerkit olisi olleet suoraan havaittavissa.
Tullessani kotiin oli Hilla pissannut valtavan lätäkön sisälle. Siitä paikasta soitin Vethausin päivystykseen, että voidaanko tulla heti. Saimme luvan lähteä ajelemaan, ja pian olikin koira autossa ja auton nokka kiiti ylinopeutta kohti Hattulaa. En tiedä miksi jostakin syystä tiesin asioiden olevan huonosti, mutta tiesin sen jo ajaessani ensimmäistä kertaa lääkärille.
Lääkärillä Hilla oli ihan reipas, mutta pissahätä oli kova. Jahtasin siltä pissanäytteen purkkiin, ja purkin sisältö tsekattiin eläinlääkärillä. Virtsasta löytyi bakteereita, mutta myös kalsiumoksalaattikiteitä. Tässä vaiheessa saimmekin antibiotit ja kehotteen jatkotutkimuksiin kiteiden vuoksi. Oletus oli, että kiteet viittaisivat virtsakiviin.
Voi kun olisivatkin viitanneet.
Maanantai meni kohtalaisesti, Hilla herätti useaan otteeseen yöllä, mutta yleiskunto oli kohtuu hyvä. AB kuurikin tuntui hetkellisesti tehoavan akuuteimpiin oireisiin ja pissaaminen taisi hiukan vähentyä. Olin todella toiveikas.
Tiistaina menimme jatkotutkimuksiin Tawastvetiin. Vuorossa olivat verikokeet ja virtsarakon ja munuaisten ultra. Hilla käyttäytyi hienosti ja halasin sitä lujasti ultraäänitutkimuksen ajan. Takaraivossa oli edelleen ajatus siitä, että kaikki ei ole hyvin, vaikka UÄ olikin lähes puhdas. Menimme odotushuoneeseen odottelemaan verikokeiden tuloksia, jotka eläinlääkäri tulikin pian kertomaan. Kaikki muu oli kunnossa, mutta munuaisarvo oli hiukan koholla ja veren kalsiumarvo oli järkyttävä. AB kuuri vaihdettiin paremmin munuaistulehdukseen vastaavaksi ja otettiin uusi verinäyte Vetlabiin lähetettäväksi, jotta mahdollinen laboratoriovirhe kalsiumkokeessa saataisiin poissuljettua. Sovittiin, että eläinlääkärin kanssa keskusteltaisiin jatkosta huomenna, kun tulos saataisiin varmistettua.
Kotona illalla Hilla oli levoton. Ruoka maistui kyllä, mutta nihkeämmin kuin yleensä. Lenkillä se töpötteli mukana, mutta lyhyenkin lenkin aikana siitä huomasi, että jokin oli pielessä.
Yö oli kaikista pahin. Hilla herätti ja heräili jatkuvasti. Ulos, juomaan, ulos, juomaan... Se oli levoton ja piti pientä ääntä. Se ei rauhoittunut edes meidän väliimme sänkyyn, joka oli sille aina ollut unelmien täyttymys, mitä nukkumiseen tuli. Jos se sänkyyn pääsi, se nukkui kuin tukki - ja ainakin esitti nukkuvansa, jos olisi pitänyt poistua sängystä.
Nyt sekään ei auttanut. Koiralla ei selvästikään ollut hyvä olla, mutta sillä ei ollut mitään niin selkeitä oireita tai vinkunaa tms, että olisin lähtenyt sitä kiidättämään päivystykseenkään, varsinkaan kun sillä oli jo lääkitys ja seuranta päällä. Aamuyöstä Hilla nukahti viimein jalkopäähämme.
Nousin aamuvarhain ja menin valmistautumaan töihinlähtöön. Hilla ei tullut katsomaan mitä puuhasin, vaikka se ei yleensä päästänyt minua silmistään, etenkään jos kello oli lähellä ruoka-aikaa. Kävin katsomassa makuuhuoneessa, ja siellä se nukkui edelleen Jonin kanssa. Hiukan se nosti päätänsä, kun kutsuin sitä hiljaa. Lopulta se nousi ja tuli alakertaan katsomaan mitä siellä puuhataan. Hilla oli väsyneen oloinen, mutta ei kivulias. Lähdin töihin samaan aikaan kun Joni lähti viemään koiria aamulenkille. Joni soitti hetken päästä, että Hilla oli ollut lenkillä apaattinen ja portaiden nouseminen oli ollut huonoa. Ruoan se oli syönyt jotenkuten, mutta hyvin vaivalloisesti. Niin Hillamaista: olo on kamala, mutta ruoka syödään.
Pyysin anoppiani piipahtamaan kotona katsomassa Hillan vointia työpäivän aikana. Hilla oli lyhyessä ajassa pissannut jo lattialle, ja anopin mukaan koira oli apean, kipeän ja surullisen oloinen. Takapää oli kuulemma ollut myös hieman hutera ulkona, eikä askellus ollut normaalia kun hän oli käyttänyt Hillan pihalla pissalla. Tässä vaiheessa olin jo päätökseni melkein tehnyt, mutta tärisevin käsin ja kyyneleet silmistä valuen odotin eläinlääkärin soittoa.
Soitto tuli. Kuten arvata saattaa, arvo oli tuplatarkastuksesta huolimatta äärettömän korkea. Kalsiumin viitearvon pitäisi olla 2,15-2,95 ja Hillan lukema oli 4,05. Lääkäri oli hyvin pahoillaan ja kertoi vaihtoehdot: Addisonintauti tai aggressiivinen luusyöpä. Tässä tapauksessa luusyöpä olisi todennäköisempi vaihtoehto hänen mielestään. Addisonin testaaminen olisi vaatinut ensin päivän paaston, sitten verikoe lähetettäisiin Saksaan ja hoitoon pääsisi sitten, kun testit olisivat valmiit. Hoito olisi pitänyt järjestää Helsingissä, koska täällä siihen ei olisi resursseja. Hoitoon olisi aluksi kuulunut tippajaksot, joiden aikana eläin saa nestettä suoneen + nesteenpoistolääkettä, jotta veren kalsiumpitoisuutta saataisiin laskettua. Jos hoito onnistuisi (epävarmaa, kysyin lääkäriltä asiaa, ja kuulemma nesteytys ei aina tehoa) olisi koira lopun elämäänsä lääkityksellä ja kiihtymistä/adrealiinin nousua pitäisi välttää kokonaan. Mitä elämää se olisi? Ei rajuja leikkejä, ei pupujahteja?
Testien ja tulosten odottelu Hillan kunnossa olleelle koiralle, jonka tila lääkityksestä huolimatta romahti, olisi ollut eettisesti väärin. Laboratoriotuloksen, lääkärin kanssa keskustelun, anopin ja Jonin kertomusten ja sen mitä itse näin perusteella tein siis raskain sydämin elämäni vaikeimman päätöksen. Hillalle varattiin aika samalle illalle.
Junamatka kotiin meni täysin sumussa. Kyyneleet valuivat silmistä koko matkan, ja ennen kotioven avaamista oli vedettävä henkeä. Hilla oli iloinen kun tulin kotiin, mutta silmistä näki, että nyt se ei enää jaksa. Niinpä alkoi Hillan viimeinen matka kohti eläinlääkäriä. Sain pidettyä itseni koossa toimituksen ajan ja lähtiessäni halasin vielä hyvästiksi ystävääni, josta elämä oli jo kaikonnut. Romahdin vasta kotona.
Kiitos Sannalle toimituksessa länsäolosta ja tsemppauksesta koko tapauksen aikana. Kiitos myös Tawastvetin henkilökunnalle hyvästä hoidosta ja myötäelämisestä.
Kiitos Hillalle kaikesta, mitä saimme yhdessä kokea.
Hyvästi, ystävä.
Kuvan (c) Riikka Jänttikeskiviikko 3. heinäkuuta 2013
sunnuntai 30. kesäkuuta 2013
Se hemmetin kalsiumoksalaatti
Piti kirjoitella viikonlopun riemukkaista vesileikeistä, riehutreffeistä ja muusta mukavasta, mutta tämä sunnuntai olikin sitten sitä luokkaa, että mieli laahaakin vähän muissa tunnelmissa.
Lauantaiyönä Hilla oli hiukan levoton ja käytin sen pissalla yöllä kertaalleen. Illalla olin ollut huomaavinani jotakin pientä outoutta sen käytöksessä, mutta en sitten kiinnittänyt asiaan niin suurta huomiota. Hilla myös kävi juomassa yöllä, mutta ajattelin sillä olevan jano edellisenä päivänä rohmutuista lihapullista ja puruluista johtuen. Aamusta alkoikin sitten juo-pissaa-juo-pissaa rumba, eli Hilla olisi juonut koko saavillisen vettä kerrallaan jos olisi saanut, ja pissaakin sitten tuli sen mukaisesti toisesta päästä samaan tahtiin. En jäänyt tilannetta sitten sen enempää ihmettelemään, vaan soitin Vethausiin ja lähdimme sitten päivystykseen jonottamaan.
Miksi koirat aina sairastuvat välillä pe 16:00 - ma 08:00?
Pissanäyte tutkittiin ja todettiin rakossa olevan tulehdus päällä, mutta virtsassa oli myös kalsiumoksalaattikiteitä, jotka eivät olekaan ihan normaaliesiintymä tulehduksen yhteydessä. Ne eivät ole hyvä juttu, sillä niiden olemassaolo saattaa kieliä virtsakivistä tai muusta häikästä, eli todennäköisesti kyseessä ei ole pelkkä tulehdus.
Huokaus..
Saimme mukaan antibiootit (oikea hevoskuuri) ja kipulääkettä + käskyn jatkotutkimuksiin. Nyt sitten tiistaina menemme ultraan, röntgeniin ja verikokeisiin selvittämään, että mistä kyseiset kiteet ovat pissaan joutuneet..
Toivotaan parasta!
Jotta nyt ei ihan menisi masennuksen matalamielisyydeksi, niin laitetaan nyt vähän niitä Heron pulikointikuviakin:
Lauantaiyönä Hilla oli hiukan levoton ja käytin sen pissalla yöllä kertaalleen. Illalla olin ollut huomaavinani jotakin pientä outoutta sen käytöksessä, mutta en sitten kiinnittänyt asiaan niin suurta huomiota. Hilla myös kävi juomassa yöllä, mutta ajattelin sillä olevan jano edellisenä päivänä rohmutuista lihapullista ja puruluista johtuen. Aamusta alkoikin sitten juo-pissaa-juo-pissaa rumba, eli Hilla olisi juonut koko saavillisen vettä kerrallaan jos olisi saanut, ja pissaakin sitten tuli sen mukaisesti toisesta päästä samaan tahtiin. En jäänyt tilannetta sitten sen enempää ihmettelemään, vaan soitin Vethausiin ja lähdimme sitten päivystykseen jonottamaan.
Miksi koirat aina sairastuvat välillä pe 16:00 - ma 08:00?
Pissanäyte tutkittiin ja todettiin rakossa olevan tulehdus päällä, mutta virtsassa oli myös kalsiumoksalaattikiteitä, jotka eivät olekaan ihan normaaliesiintymä tulehduksen yhteydessä. Ne eivät ole hyvä juttu, sillä niiden olemassaolo saattaa kieliä virtsakivistä tai muusta häikästä, eli todennäköisesti kyseessä ei ole pelkkä tulehdus.
Huokaus..
Saimme mukaan antibiootit (oikea hevoskuuri) ja kipulääkettä + käskyn jatkotutkimuksiin. Nyt sitten tiistaina menemme ultraan, röntgeniin ja verikokeisiin selvittämään, että mistä kyseiset kiteet ovat pissaan joutuneet..
Toivotaan parasta!
Jotta nyt ei ihan menisi masennuksen matalamielisyydeksi, niin laitetaan nyt vähän niitä Heron pulikointikuviakin:
 |
| Iiris the crocsivahti torkahti työnsä äärelle |
 |
| Tämä pöpipää taas ei todellakaan torkkunut |
 |
| Kohti auringonlaskua |
 |
| Mustista ja Mirristä hain Herolle isomman kevythäkin. Kerrankin on tilaa tarpeeksi! |
maanantai 17. kesäkuuta 2013
Tyttölöitä kylässä
Viikonloppuna Heroa saapuivat rehvaamaan tytöt järven toiselta puolen: rhodesiankoira Iiris ja spanieli-mummo Nelli. Nämä tytöt olivatkin aivan uusi ja ihastuttava tuttavuus, josta Hero näkikin vauhdikkaita unia (tassujen vipinästä päätellen) seuraavana yönä.
Kaksi kahjoa Hero&Iiris vetivät altapoismummotjapienetautot -rallia pitkin pihaa, kun taas mummokoira tyytyi imuroimaan kaikki omilta koirilta jääneet pipanat, etsimään kaikki piilotetut, piilottamattomat ja vuosia haudattuina olevat luut ja muutenkin toimittamaan omiaan kaikessa rauhassa. Nuoriso veti itsensä jokseenkin piippuun ja hauskaa oli!
Vein Heron ulos jo hyvissä ajoin odottelemaan vieraita, ja tämä odottelujakso oli nuoren kermapyrstön mielestä varsin inhoittava märän ja kolean kelin vuoksi. Kun vieraat vielä loppumetreillä eksyivät ja odottelu venähti, yritin piristää kärsivää eläinraukkaa ajatuksella varsin kuumista tyttökavereista, jotka kaartaisivat ihan juuri pihaan. Ei ihan kyllä tehonnut, vaan portin takana mankui vaativasti yksi pieni, mukapaleleva ja muka kauhean tylsistynyt eläinrukka. Kauheeta elämää, ei voi muuta sanoa.
Kiitokset Sannalle & tytöille minulta ja eritoten Herolta, joka kovasti kaipailee teitä jo uudelleen kylään :)
Kaksi kahjoa Hero&Iiris vetivät altapoismummotjapienetautot -rallia pitkin pihaa, kun taas mummokoira tyytyi imuroimaan kaikki omilta koirilta jääneet pipanat, etsimään kaikki piilotetut, piilottamattomat ja vuosia haudattuina olevat luut ja muutenkin toimittamaan omiaan kaikessa rauhassa. Nuoriso veti itsensä jokseenkin piippuun ja hauskaa oli!
Vein Heron ulos jo hyvissä ajoin odottelemaan vieraita, ja tämä odottelujakso oli nuoren kermapyrstön mielestä varsin inhoittava märän ja kolean kelin vuoksi. Kun vieraat vielä loppumetreillä eksyivät ja odottelu venähti, yritin piristää kärsivää eläinraukkaa ajatuksella varsin kuumista tyttökavereista, jotka kaartaisivat ihan juuri pihaan. Ei ihan kyllä tehonnut, vaan portin takana mankui vaativasti yksi pieni, mukapaleleva ja muka kauhean tylsistynyt eläinrukka. Kauheeta elämää, ei voi muuta sanoa.
Kiitokset Sannalle & tytöille minulta ja eritoten Herolta, joka kovasti kaipailee teitä jo uudelleen kylään :)
 |
| Joko ne tulee? |
 |
| Soittakaa eläinsuojeluun. Näin täällä kohdellaan eläimiä! |
 |
| Hero ja helikopteri-Iiris |
 |
| iPhone kieltäytyi tarkoista kuvista vauhdin kasvaessa |
 |
| Ihana mummo! |
torstai 13. kesäkuuta 2013
Possusoittelija
Välillä pidetään mietintätaukoa ja taas pistetään possu soimaan.
Konserttoa jatkui useamman minuutin, kunnes itse instumentti otettiin jäähylle kaapin päälle.
Kaunista, eikö?
perjantai 31. toukokuuta 2013
Paluu arkeen
Loma se vaan lähestyy loppuaan ihan liian pian. Lokoisat päivät siis päättyvät ja paluu arkeen on (hyvin valitettava) tosiasia. Mälsää.
On lomasta tosin nautittukin koko rahan edestä. On koluttu kaikki lähimaaston lenkkimaisemat, seikkailtu kaupungilla kera koirien, löhötty auringossa ja saunottu pihasaunassa. Mahtava loma! Koirille tämä muutto oli ihan yhtä helppo, kuin kaikki aikaisemmat: kumpikaan ei tunnu ottavan mitään paineita maisemanvaihdoksesta, varsinkaan kun nyt mentiin koirillekin paljon mieluisampaan suuntaan: iso oma piha ja hienot lenkkimaisemat. Toivottavasti nyt ei ihan heti tarvitse olla enää muuttamassa - ei tämä niin kivaa ole.
Hämeenlinnassa kävellessä on selvästi tullut esiin ihmisten avoimuus verrattuna PK-seutuun: Lähes jokaisella lenkillä joku kysyy koirista, jää niitä taputtelemaan tai muuten kehaisee ohimennen ulkonäöä (koirien, emännän ulkonäöstä kukaan ei onneksi uskalla sanoa mitään.. t. Miehensä vanhoissa uimahousuissa lenkkeilevä muodin takanatulija..). Mikäs siinä, ainahan minä koirista jaksan puhua ja kehut lämmittävät mieltä! Apteekissakin vierähti pikavisiitin sijasta vartti, kun apteekkari halusi kuulla rhodesiankoirista kaiken mahdollisen. Minähän sitten paasasin :)
Oman jännityksensä elämään tuo nyt työn alkamisen myötä junamatkustaminen. Aiemman 25 min junamatkan sijasta vaunussa istutaankin reilu tunti suuntaansa. Oi VR, olethan ajoissa edes joka toisena aamuna...?
Nyt kun pääsee arkeen takaisin (jos pääsee, eikä esimerkiksi karkaa merille arkea pakoon), niin pitäisi taas alkaa elvyttämään koiraharrastuksiakin henkiin. Näyttelyissä kyllä on koluttu, mutta tokot ja mejät ovat olleet täysin hunningolla! Agikin kiinnostaisi kovasti, täytyykin luoda katselmuksia alueen tarjontaan.
Nyt lenkille ukkossäähän!
On lomasta tosin nautittukin koko rahan edestä. On koluttu kaikki lähimaaston lenkkimaisemat, seikkailtu kaupungilla kera koirien, löhötty auringossa ja saunottu pihasaunassa. Mahtava loma! Koirille tämä muutto oli ihan yhtä helppo, kuin kaikki aikaisemmat: kumpikaan ei tunnu ottavan mitään paineita maisemanvaihdoksesta, varsinkaan kun nyt mentiin koirillekin paljon mieluisampaan suuntaan: iso oma piha ja hienot lenkkimaisemat. Toivottavasti nyt ei ihan heti tarvitse olla enää muuttamassa - ei tämä niin kivaa ole.
 |
| Mitä mulkkaat, vähän tässä vaan kahlailen |
Hämeenlinnassa kävellessä on selvästi tullut esiin ihmisten avoimuus verrattuna PK-seutuun: Lähes jokaisella lenkillä joku kysyy koirista, jää niitä taputtelemaan tai muuten kehaisee ohimennen ulkonäöä (koirien, emännän ulkonäöstä kukaan ei onneksi uskalla sanoa mitään.. t. Miehensä vanhoissa uimahousuissa lenkkeilevä muodin takanatulija..). Mikäs siinä, ainahan minä koirista jaksan puhua ja kehut lämmittävät mieltä! Apteekissakin vierähti pikavisiitin sijasta vartti, kun apteekkari halusi kuulla rhodesiankoirista kaiken mahdollisen. Minähän sitten paasasin :)
Oman jännityksensä elämään tuo nyt työn alkamisen myötä junamatkustaminen. Aiemman 25 min junamatkan sijasta vaunussa istutaankin reilu tunti suuntaansa. Oi VR, olethan ajoissa edes joka toisena aamuna...?
Nyt kun pääsee arkeen takaisin (jos pääsee, eikä esimerkiksi karkaa merille arkea pakoon), niin pitäisi taas alkaa elvyttämään koiraharrastuksiakin henkiin. Näyttelyissä kyllä on koluttu, mutta tokot ja mejät ovat olleet täysin hunningolla! Agikin kiinnostaisi kovasti, täytyykin luoda katselmuksia alueen tarjontaan.
Nyt lenkille ukkossäähän!
 |
| Arkeenpaluumasennus iski |
tiistai 21. toukokuuta 2013
Vihdoin kevät, vihdoin muutto ohi, vihdoin rauha!
Nyt olemme siis palanneet vihdoin Hämeeseen vuoden pääkaupunkiseutukärvistelyn jälkeen. Blogissa oli pitkä hiljaiselo pakkaamisen, muuton, purkamisen, lomamatkan ja yleisen em. syistä johtuvan raatoutumisen vuoksi.
Nyt kuitenkin reilu puolet kesälomasta alkaa olla lusittu, kamat on paikoillaan, joka paikassa vihertää ja mieli ja ruumis alkavat olemaan jotakuinkin bloggauskunnossa.
Muutimme Hämeenlinnaan vuokralle omakotitaloon, jossa on iso ja aidattu piha. Koirilla on tilaa temmeltää 1800m2 hyvin aidattua nurmipihaa, ja on varmaankin jokseenkin tarpeetonta sanoa, että niin emäntä kuin koiratkin ovat onnesta halkeamaisillaan. Lenkkimaisemat kulkevat Aulangon tietämillä - voiko kauniimpia maisemia ollakaan? Hihnalenkkien jälkeen koirat pääsevät kirmaamaan omaan pihaan, joten vapaanaolostakaan ei tarvitse ottaa enää paineita.
Olotilaa kuvaa ehkä se, että monta kertaa päivässä tekisi mieli virnuilla tyhmästi ja hyppiä ilosta paikallaan. Niin, kyllä tänne ja tätä on kaivattukin pitkään ja hartaasti!
Tässä välissä olen myös ehtinyt pyörähtää Heron kanssa kahdessa näyttelyssä: Tampere KV ja Hollola ryhmis. Lisään arvostelut vielä näyttelyt - välilehdelle, mutta tiivistelmä:
Tampere KV: VAL ERI2, SA, Hollola ryhmis: VAL ERI1, SA, PU1, VSP. Ei hullumpi kauden avaus, eikö? Seuraavan kerran kehäkettuilemme Hämeenlinna KR:n merkeissä kesäkuun lopussa.
Sunnuntaina kotiuduimme Kreikasta, joten en ole vielä tästä sillä aikaa puhjenneesta viherryksestä ehtinyt ottaa kuvia. Tässä kuitenkin jokunen toukokuun alkupuolen kuva, jotta ei ihan tekstiksi jäisi tämä postaus.
Tässä lyhyt infopläjäys. Palaamme taas normaaliin vilkkaampaan päivitysrytmiin pikkuhiljaa :)
Nyt kuitenkin reilu puolet kesälomasta alkaa olla lusittu, kamat on paikoillaan, joka paikassa vihertää ja mieli ja ruumis alkavat olemaan jotakuinkin bloggauskunnossa.
Muutimme Hämeenlinnaan vuokralle omakotitaloon, jossa on iso ja aidattu piha. Koirilla on tilaa temmeltää 1800m2 hyvin aidattua nurmipihaa, ja on varmaankin jokseenkin tarpeetonta sanoa, että niin emäntä kuin koiratkin ovat onnesta halkeamaisillaan. Lenkkimaisemat kulkevat Aulangon tietämillä - voiko kauniimpia maisemia ollakaan? Hihnalenkkien jälkeen koirat pääsevät kirmaamaan omaan pihaan, joten vapaanaolostakaan ei tarvitse ottaa enää paineita.
Olotilaa kuvaa ehkä se, että monta kertaa päivässä tekisi mieli virnuilla tyhmästi ja hyppiä ilosta paikallaan. Niin, kyllä tänne ja tätä on kaivattukin pitkään ja hartaasti!
Tässä välissä olen myös ehtinyt pyörähtää Heron kanssa kahdessa näyttelyssä: Tampere KV ja Hollola ryhmis. Lisään arvostelut vielä näyttelyt - välilehdelle, mutta tiivistelmä:
Tampere KV: VAL ERI2, SA, Hollola ryhmis: VAL ERI1, SA, PU1, VSP. Ei hullumpi kauden avaus, eikö? Seuraavan kerran kehäkettuilemme Hämeenlinna KR:n merkeissä kesäkuun lopussa.
Sunnuntaina kotiuduimme Kreikasta, joten en ole vielä tästä sillä aikaa puhjenneesta viherryksestä ehtinyt ottaa kuvia. Tässä kuitenkin jokunen toukokuun alkupuolen kuva, jotta ei ihan tekstiksi jäisi tämä postaus.
Tässä lyhyt infopläjäys. Palaamme taas normaaliin vilkkaampaan päivitysrytmiin pikkuhiljaa :)
.JPG) |
| Järvelle kävelee noin viisi minuttia |
.JPG) |
| Tähän väliin tunnelmakuva Kreikasta: Rantavahti otti nokoset |
 |
| Heron liikettä Hollola R (c) Janica Tanskanen |
 |
| ROP Feanor's Arwen, VSP Hero (c) Janica Tanskanen |
 |
| Aulangolla! |
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Heroa koko rahalla
Hero on onnistunut parkkeeraamaan ruhonsa taas muutamaan otokseen, joten täältä pesee:
FI MVA Mahiri Retta's Funtastic Boy
FI MVA Mahiri Retta's Funtastic Boy
.JPG) |
| Ensimmäinen poseeraus meni jokseenkin hyvin |
.JPG) |
| Noniin, nyt meni jo herne nenään. Anna se nami ja mennään sisälle. Täällä on kylmä... |
 |
| Mä pikkusen sekosin just nyt |
 |
| Tuolla koiralla ei ole kuvassa yksikään jalka maassa. Jännää. |
 |
| Voisko joku vähän leikkiä mun kanssa? Ihan vähän? Jooko? |
Miksei Hillasta ole niin paljon kuvia? Koska kuvausaikoina (kuten muinakin aikoina) Hillaa kiinnostaa enemmän löhöäminen auringossa, luun vätystäminen tai kiehnääminen jonkun paikalle sattuvan ihmisen kainalossa. Jos paikalla sattuu olemaan ruokaa, niin Hillan voi paikallistaa noin neliösenttimetrin alueelta ruoan läheisyydestä.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Pyhät tuli pyhät meni
| Ilta-auringossa böndellä |
 |
| Joo mee sä vaan Rane menojas, tää Ronja mua lähinnä kiinnostaa |
Piti tehdä ihan oma postaus ajatellen pääsiäisen pitkää vapaata, mutta kuinka ollakaan, aika taas hujahti ja pääsiäinen tuli ja meni. Aika menee ihan siivillä näin keväällä! Me ei nyt pysytä kevään kärryillä yhtään.
Se pääsiäinen. Se vietettiin siis anoppilassa Tuuloksessa, mikä tarkoitti koirille pitkiä lenkkejä Pyhäjärven jäällä, riehumista pellolla ja herkuttelua. Vapaat menivät oikein rentouttavissa tunnelmissa, joskin aivan liian nopeasti. Kesäloma kuitenkin kolkuttelee ovella toukokuun alussa - luojan kiitos! Toisaalta tässä taas eräänä aamuna -10c pakkasessa tarpoessa tuli mieleen, että mitenkäs hyvä ajatus se toukokuun kesäloma taas olikaan? No, ainakin viikko Kreikassa luulisi tuovan lisälämpöä, vaan eiköhän sinnekin joku lumisade tiensä löydä - luonnollisesti.
Meillä eletään nyt muutoksen tuulissa (taas vaihteeksi...). Muutto Hämeenlinnaan on 19.4 alkavana viikonloppuna. Tämä muutto on onneksi henkisesti helppo, sillä pääsemme takaisin sinne, missä me kaikki viihdymme (hitosti) paljon paremmin. Hämeenlinnassa odottaa vuokraomakotitalo isoine pihoineen, joten koirille koittaa taas helpommat ja mukavammat oltavat. Ei tämä remmielämä oikein maistu meistä kenellekään. Talon vierestä pääsee nopeasti Aulangon metsiin kirmaamaan, joten koirien ja emännän mielenterveys saa taas sysäyksen sinne normaalimpaan suuntaan (ja isäntä kiittää).
Näyttelyrintamalla ollaan taas astuttu täältä retuperän puolelta esiin, eli seuraavana Lahden ryhmis 1.5 ja sitten Tampere KV 4.5 (toi KV jännittää mua jo nyt... mihin sitä taas piti mennä itsensä ja pönttöpääkoiransa ilmoittamaan......). Jotenkin tämä muutto vihdoin takaisin Hämeeseen ja kohta alkava loma ovat antaneet jonkinlaisen piritysruiskeen koko eloon: on ilmoittauduttu näyttelyyn, suunnitellaan tokokursseja, tehdään fillarivetolenkkejä jne. Ihanaa päästä täältä remmilenkkien, kakkapussien ja koirapuistojen luvatusta maasta takaisin sinne böndelle lenkkeilemään risoissa verkkareissa kahden seinähullun puskakoiran kanssa. Me love it!
 |
| Jiihaa my love Ronja Ranskanbulldog, here I come! |
 |
| Hold your horses sister, mihin sä oikeen oot menossa?? |
 |
| Unidentified flying object |
 |
| Hei ja heihei, on vähän kiire! |
 |
| Kyllä ne oikeasti toisistaan tykkää |
 |
| Anopin pihakoriste. Ihan kiva, tykkään. |
Muuttoa odotellessa voi aina mennä lepuuttamaan hermojaan Ressulaan, eli omien vanhempieni luokse Vantaalle. Koirilla oli taas niin vauhti päällä, että heikkojalkaisempien oli syytä pitää jostakin tukevasti kiinni ja toivoa parasta. Koirat eivät siis todellakaan katso mihin juoksevat, tuskimpa edes ehtisivät vauhdin huumassa väistää vaikka katsoisivatkin.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
Koiratyövoimaa
Hain Herolle viikonloppuna vetovaljaat Mustin ja Mirrin outletista Vantaalta. Vetovaljaat ovat jo pitkään olleet hankintalistalla, mutta jotenkin en ole niitä vielä aktiivisesti metsästänyt ja asia on vähän jäänyt unholaan. Nyt muissa kaupoissa pyöriessäni piipahdin myös outletissa ja siellä sattuikin olemaan Heron kokoa vetovaljaita (pienempiä kokoja oli aika paljon + isompia parit, vink vink!). Hain vielä Hero-mallikoirankin kotoa kauppaan, jotta saatiin mahdollisimman istuvat ja oikean kokoiset vetovaljaat. Myyjältä kyllä tarvitsin apua, sillä en meinannut aluksi edes keksiä kuinka mokomat nirunarut saa punottua koiran päälle oikein. Muutaman epäonnisen koiran solmimisen jälkeen nöyrryin ja pyysin apua.
Mukaan lähti siis Topcaniksen tyttömäisen punaiset (sorry Hero) huskyvaljaat, hintaa alle 10e! Valitettavasti outlethintaan ei ollut muuta varustusta lajiin liittyen, eli sitten nappasin Porttipuiston M&M myymälästä mukaan vielä juoksuvyön, joustinkappaleen ja monitoimihinhan. Hintaa koko paketille tuli 39e (+valjaat alle 10e), joten ihan kohtuuhinnalla lähti koko setti mukaan.
Kotona innosta pinkeänä köytin itseni vyöhön, Heron valjaisiin ja eikun testilenkille! No, onhan se aika iso henkinen este koiralle vuosien vetämisen kieltämisen jälkeen alkaakin vetää edellä juosten. Kokeiltiin pieni pätkä, ja sen aikana Hero veti hienosti pienen pätkän, mutta suurimman osan höntyili milloin sivulla milloin takana. Myös jalkaa olisi pitänyt saada nostaa ja hajuja haistella ihan normaaliin tapaan. Just kun ollaan päästy hyvään vauhtiin, niin eikös siinä edessä olekin nuori mies pylly pystyssä jonkin nartun hajun kimpussa --> yhteentörmäys ja lyhyt sadattelu. Reeniä reeniä ;)
Kokeilin myös valjaat+pulkka yhdistelmää ja siinä vetämisen treenaaminen onnistui tosi mukavasti. Ensin vedettiin käskyn kanssa tyhjää pulkkaa, sitten isoa raskaampaa roskissäkkiä. Hienosti meni ja kehuja sateli (ja Froliceja myös). Frolicien siivittämänä Hero veti rinta rottingilla roskat roskakatokseen oikein hienosti. Vielä kun treenaillaan ja saataisiin juoksuhommakin toimimaan, niin saa emäntäkin kesäkuntoa paremmaksi. Rantakunnossahan ne hylkeetkin on, vai miten se menikään?
Kesällä olisi tarkoitus jalostaa tämä wannabe-husky pyörän vetäjäksi. Täytyy nyt ensin treenailla rauhassa ja kasvattaa kuntoa ja opetella touhua vielä ajan kanssa. Sitten kun maa sulaa ja hiekkatiet paljastuvat, voimme afrikkalaisen huskyversioni kanssa teilata kumoon lapset, mummot ja kaikki muutkin, jotka pyrkivät ulkoilemaan samoilla hoodeilla :)
Hillalle valjaat ovat hiukan isot pituussuunnassa, mutta kyllä sekin pääsee testimielessä huskyilemään. Ties vaikka vielä köyttäisin itseni joskus molempiin!
Siinähähän sitä olisi.
Sairaalassa.
Pitkään.
ps. Kolmas juoksulenkki meni jo hienosti suurimman osan ajasta! Tässä todisteena videomatskua ;)
 |
| Kuikuiltiin sillalta koskelle. Tässä oltiin lämmittelylenkillä ihan vaan hihan kanssa (lämmittelylenkki: pissaa nyt se rakko tyhjäksi, niin ei tartte pysähtyä joka toisella askeleella..) |
.JPG) |
| Alkaa se kevät voittaa - pikkuhiljaa |
Kotona innosta pinkeänä köytin itseni vyöhön, Heron valjaisiin ja eikun testilenkille! No, onhan se aika iso henkinen este koiralle vuosien vetämisen kieltämisen jälkeen alkaakin vetää edellä juosten. Kokeiltiin pieni pätkä, ja sen aikana Hero veti hienosti pienen pätkän, mutta suurimman osan höntyili milloin sivulla milloin takana. Myös jalkaa olisi pitänyt saada nostaa ja hajuja haistella ihan normaaliin tapaan. Just kun ollaan päästy hyvään vauhtiin, niin eikös siinä edessä olekin nuori mies pylly pystyssä jonkin nartun hajun kimpussa --> yhteentörmäys ja lyhyt sadattelu. Reeniä reeniä ;)
 |
| Niin just, heti joutui hommiin.. |
Kokeilin myös valjaat+pulkka yhdistelmää ja siinä vetämisen treenaaminen onnistui tosi mukavasti. Ensin vedettiin käskyn kanssa tyhjää pulkkaa, sitten isoa raskaampaa roskissäkkiä. Hienosti meni ja kehuja sateli (ja Froliceja myös). Frolicien siivittämänä Hero veti rinta rottingilla roskat roskakatokseen oikein hienosti. Vielä kun treenaillaan ja saataisiin juoksuhommakin toimimaan, niin saa emäntäkin kesäkuntoa paremmaksi. Rantakunnossahan ne hylkeetkin on, vai miten se menikään?
Kesällä olisi tarkoitus jalostaa tämä wannabe-husky pyörän vetäjäksi. Täytyy nyt ensin treenailla rauhassa ja kasvattaa kuntoa ja opetella touhua vielä ajan kanssa. Sitten kun maa sulaa ja hiekkatiet paljastuvat, voimme afrikkalaisen huskyversioni kanssa teilata kumoon lapset, mummot ja kaikki muutkin, jotka pyrkivät ulkoilemaan samoilla hoodeilla :)
Hillalle valjaat ovat hiukan isot pituussuunnassa, mutta kyllä sekin pääsee testimielessä huskyilemään. Ties vaikka vielä köyttäisin itseni joskus molempiin!
Siinähähän sitä olisi.
Sairaalassa.
Pitkään.
ps. Kolmas juoksulenkki meni jo hienosti suurimman osan ajasta! Tässä todisteena videomatskua ;)
sunnuntai 3. maaliskuuta 2013
iBloggausta
Minulla ei ole koskaan ollut yhtäkään Applen tuotetta, mutta hiljan perheeseen kotiutui iPad ja iPhone. iPhonessa on paljon Lumiaa parempi kamera, joten blogiin tulee parempia kuvia. iPad taas helpottaa käytännön bloggausta, kun aina ei tarvitse asettautua alas ja avata läppäriä ja "ruveta bloggaamaan". Ilokseni huomasin myös, että puhelimella otetut kuvat siirtyvät suoraan padille, joten mitään tiedonsiirtojakaan ei tarvitse erikseen suorittaa (tämäkin oli minulle Appleamatöörille yllätys). Kerrankin tekniikkaa, joka oikeasti toimii paremmin kuin toivoi! :) Ja kyllä, melko saman tekniikanhan olisi saanut varmaan Samusungilta ja Applessa maksetaan vain omenalogosta ja liibalaaba, mutta vuosien Samsung-uskollisuuden jälkeen Apple tuo myös vaihtelua ja jotakin uutta..
Kuitenkin yhden ongelman kohtasin tässä tablettibloggauksessa: kuvat eivät näy oikein tabletilla silloin, kun teksti on luonnosvaiheessa. En pääse muokkamaan niitä, ja niistä näkyy vain yksi. Onko jollakulla ratkaisua tähän? Nyt viimeistelin postauksen tietokoneella, jossa kuvat taas näkyvät oikein ja kaikki kerrallaan.
Noniin, sitten takaisin mukavuusalueelleni, eli koiriin!
Aurinkoisista kevätpäivistä päästiin nauttimaan useanakin päivänä, mutta kameraa tai puhelinta ei sattunut mukaan. Nautittiin silti, vaikka kuvatodisteita ei olekaan ;) Läheiselle pellolle päästiin rauhassa juoksentelemaan ja koirilla oli hauskaa emännästä puhumattakaan. Iihanaa saada vähän valoterapiaa kuukausien synkeyden jälkeen. Käväistiin myös Ressun luona ottamassa pienet leikkisessiot.
Ja sitten kuvia:
Kuitenkin yhden ongelman kohtasin tässä tablettibloggauksessa: kuvat eivät näy oikein tabletilla silloin, kun teksti on luonnosvaiheessa. En pääse muokkamaan niitä, ja niistä näkyy vain yksi. Onko jollakulla ratkaisua tähän? Nyt viimeistelin postauksen tietokoneella, jossa kuvat taas näkyvät oikein ja kaikki kerrallaan.
Noniin, sitten takaisin mukavuusalueelleni, eli koiriin!
Aurinkoisista kevätpäivistä päästiin nauttimaan useanakin päivänä, mutta kameraa tai puhelinta ei sattunut mukaan. Nautittiin silti, vaikka kuvatodisteita ei olekaan ;) Läheiselle pellolle päästiin rauhassa juoksentelemaan ja koirilla oli hauskaa emännästä puhumattakaan. Iihanaa saada vähän valoterapiaa kuukausien synkeyden jälkeen. Käväistiin myös Ressun luona ottamassa pienet leikkisessiot.
Ja sitten kuvia:
 |
| Hoi te siellä pöydän toisessa päässä! Koska alkaa koirien aamiaistarjoilu? |
 |
| Me reklamoidaan tästä kohta. Hirveän hidasta toimintaa! |
 |
| Tolla colliella on päivä päivältä pelottavampia ilmeitä |
 |
| Herokin nauraa moiselle hymylle |
 |
| Collie hurjana |
 |
| And STAY down! Nyt loppuu isottelu senkin puikulaturpa |
maanantai 11. helmikuuta 2013
Vieraileva eläintähti
Minullahan siis on myös hevosvamma koiravamman lisäksi, tunnustettakoon se nyt. Tai oli noin 12 vuotta, mutta viimeaikoina hyvin harvakseltaan. Aika vaan ei riitä kaikkien eläinten hyysäämiseen, ja koirat nyt menevät edelle muusta harrastustoiminnasta. Sunnuntaina päätin kuitenkin lähteä moikkaamaan entistä työkaveriani tallille, ja kuinka ollakaan, sinne selkäänhän minut (vastusteluista huolimatta) tuupattiin (okei, ehkä halusin ihan pikkuisen ratsastaa kuitenkin).
Housut repesi, takapuoli kastui (räntäsade ja märkä hevonen), jalat huutaa hoosiannaa nyt kolmatta päivää, mutta... oli niin kivaa! :)
Kauramoottorina toimi issikkatamma Sollan, joka urheasti kiikutti tasapainonsa kanssa hakusessa ollutta ratsastajaansa ympäri peltoa. Askellajeissa löytyi kaikkea käynnistä töltin kautta laukkaan, eikä kyytiläinenkään rantautunut kertaakaan vaikka olin täysin vakuuttunut siitä, että ensimmäisessä kaarteessa lennän selästä kuin leppäkeihäs. Ilman satulaa oli toki mentävä, koska kuka nyt satulan haluaa, jos voi mennä ilmankin?
Koirat eivät tälle reissulle päässeet mukaan, koska ensinnäkään Hillan reaktioista en tiedä ja Ressun reaktiota en halunnut lähteä arvailemaan. Hero sen sijaan kohtasi syksyllä kyseisen issikan Sipoon match showssa (koirien ja hevosten sellainen) ja oli tapaamisesta täysin hämillään: Nuuhkutti hevosen turpaa innoissaan ja kauhuissaan: koko kroppa oli valmiina säntäämään taivanrantaan jos peto tekisi äkkinäisen liikkeen, mutta silti piti kaula äärimmilleen venytettynä nuuhkia otusta. Kun ei muutakaan keksinyt, niin kerran sille piti haukahtaakin. Kun otus oli todettu harmittomaksi ja jopa ihan mukavaksi, tuijotteli Hero sitten koko oman kehänsä ajan mielummin viereisellä kentällä juoksevia hevosia kuin keskittyi omaan suoritukseensa.
Sininen nauha tuli - hävittiin puudelille.
Kotiin ajellessa oli pakko irroittaa kädet ratista ja nuuhkaista käsiä - hymyilin tyhmänä koko loppumatkan huumaantuneena hevosen tuoksusta. Kuinka sen onkaan voinut unohtaa.
Kuinka sitä onkaan välillä ikävä!
Housut repesi, takapuoli kastui (räntäsade ja märkä hevonen), jalat huutaa hoosiannaa nyt kolmatta päivää, mutta... oli niin kivaa! :)
Kauramoottorina toimi issikkatamma Sollan, joka urheasti kiikutti tasapainonsa kanssa hakusessa ollutta ratsastajaansa ympäri peltoa. Askellajeissa löytyi kaikkea käynnistä töltin kautta laukkaan, eikä kyytiläinenkään rantautunut kertaakaan vaikka olin täysin vakuuttunut siitä, että ensimmäisessä kaarteessa lennän selästä kuin leppäkeihäs. Ilman satulaa oli toki mentävä, koska kuka nyt satulan haluaa, jos voi mennä ilmankin?
 |
| Mähän en siis yhtään halunnut ratsastaa, kuten ilmeestä näkee ;) (c) Krista Nyström |
Koirat eivät tälle reissulle päässeet mukaan, koska ensinnäkään Hillan reaktioista en tiedä ja Ressun reaktiota en halunnut lähteä arvailemaan. Hero sen sijaan kohtasi syksyllä kyseisen issikan Sipoon match showssa (koirien ja hevosten sellainen) ja oli tapaamisesta täysin hämillään: Nuuhkutti hevosen turpaa innoissaan ja kauhuissaan: koko kroppa oli valmiina säntäämään taivanrantaan jos peto tekisi äkkinäisen liikkeen, mutta silti piti kaula äärimmilleen venytettynä nuuhkia otusta. Kun ei muutakaan keksinyt, niin kerran sille piti haukahtaakin. Kun otus oli todettu harmittomaksi ja jopa ihan mukavaksi, tuijotteli Hero sitten koko oman kehänsä ajan mielummin viereisellä kentällä juoksevia hevosia kuin keskittyi omaan suoritukseensa.
Sininen nauha tuli - hävittiin puudelille.
Kotiin ajellessa oli pakko irroittaa kädet ratista ja nuuhkaista käsiä - hymyilin tyhmänä koko loppumatkan huumaantuneena hevosen tuoksusta. Kuinka sen onkaan voinut unohtaa.
Kuinka sitä onkaan välillä ikävä!
lauantai 9. helmikuuta 2013
Eläinlapsia
Talonvahtikeikka toi mahdollisuuden penkoa äidin koneella olevia koirakuvia, ja tunnetusti tilaisuus teki varkaan. Kansioista löytyi Heron ja Ressun vauvakuvia, joita katsellessa huomaa taas ajan kuluneen niin nopeasti.. (syvä huokaus). Hero ei enää paina kahdeksaa kiloa, eikä Ressun korvat lurpata mikä minnekin. Aina voi pimenevässä lauantai-illassa käyttää hetken muisteloihin, joten:
Kiitos äidille (tietämättäsi lainatuista) kuvista! ;)
 |
| Herolla ikää varmaan siinä 12 viikkoa? |
 |
| Sopivassa läjässä koko perhe :) |
 |
| MiniRessu |
 |
| KääpiöHero, ikää 8-9 viikkoa |
 |
| Hero jo isona, Ressu vielä rääpäle |
Kiitos äidille (tietämättäsi lainatuista) kuvista! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)