Skuttnabbin pakeilla

Tänään klo 9 aamulla pönötimme Heron kanssa Finnin ratsutilalla (http://www.skuti.com/) valmiina kuvauksiin. Kyseisissä kuvissa ei tarvinnut sen kummemmin poseerata, vaan Hero sai rauhoituspiikin niskaan ja eikun unten maille.

Sain itse avustaa kuvauksissa ja se olikin hurjan mielenkiintoista. Tosin tällaisen herkkiksen mielestä Heron rauhoittaminen ja kanttuvei retkottaminen olivat aika riipaiseva näky, mutta keräsin itseni ja eikun hommiin.
37 kiloa koiraa pöydälle, röntgenliivit niskaan ja vääntelemään ja kääntelemään!

Ensin kuvattiin kyynäret ja avustin lääkäri Kai Skuttnabbia pitämällä Heron toista jalkaa takana, kun hän asetteli kuvattavan koiven paikoilleen. Lonkkien kohdalla minä pidin etupäätä paikallaan, rintakehää suorassa ja etutassuja pois tieltä. Sen verran kevyt oli rauhoitus, että aina asentoa vaihdettaessa Hero havahtui sen verran, että yritti hieman panna hanttiin. Rauhoittelemalla sammahti heti kuitenkin uudelleen ja kuvat saatiin otettua hyvin.

Herätyspiikki pebaan ja kannoimme unosiaan vetelevän pojan aulaan heräilemään. Sillä aikaa lääkäri katsoi kuvat koneelta ja ilokseni selvisi, että Kennelliittoon kuvat lähtevät tuloksella A/A ja 0/0! Se minä ne tulevat takaisin on tietenkin eri asia, mutta nyt kyllä on iloinen fiilis. Lonkat ovat kuulemma oikein hyvät, eli odotettavissa on toivottavasti runsaasti vaivattomia vuosia Heron kanssa.

Herätyspiikistä noin kymmenen minutin päästä autoon hoiperteli hyvin kujalla olevan koira, joka piti tassuista pitäen ohjata auton luokse ja auttaa auton kyytiin. Kotona vedeltiin ensin kevyet neljän tunnin torkut, sitten hiukan hoiperreltiin pissalle ja taas nukkumaan. Kuuden aikaan pääsimme vielä hieman epävarmoin askelin pienelle kävelylle ja nyt kahdeksan aikaan alkaa koira olla oma itsensä, melkein.

Hilla on tietenkin hyvin näreissään, kun Heroa paapotaan, peitellään ja pidetään hyvänä (feikkaa kuitenkin!). Hilla tönii hoipertelevan veikan pois tieltänsä, varastaa tämän nukkumapesän heti tilaisuuden tullen ja vinkuu näreissään, jos huomiota ei tule tarpeeksi.

Lapset..