We love sänkkärit!

Kaikkien heppatyttöjen ja koiratyttöjen haaveiden täyttymys alkaa olla käsillä: kullankeltaiset pellot on pikkuhiljaa ajettu sängelle, ja ne ovat vapaasti käytettävissä! Tätä onkin odotettu: pellot on käyty joka päivä tarkistamassa toiveikkaasti ja viimeinkin koitti se päivä: aakeetlaakeet pellot valmiina ottamaan vastaan kaksi pönttöä rhodea, jotka ei katso eteensä tai väistä ketään. Pois alta risut, männynkävyt ja kaikki autoa pienemmät esineet, sillä nyt saavat koirat nauttia viimein vauhdi hurmasta :)!

Siis mikä tää on tässä mun silmien välissä? Onks tää mikä? Ai, onks tää se nenä?

Vaikka uuden asuinalueen lenkkimaastot ovatkin hyvät, puuttuu lähialueelta (alle 5km:n päästä) ne alueet, joissa koirat voisivat oikeasti päästellä höyryjään ilman jatkuvaa vahtaamista. Toki nytkin niitä pitää vahtia, ympäristöä pitää silmällä ja olla tilanteen tasalla, mutta pellolla onneksi näkyvyyttä on joka suuntaan pitkästi.

Pellot ovat olleet nyt muutamia päiviä sängellä, joten pellolla on ehditty käymään useaan otteeseen. Kun lähestytään pellon reunaa, alkavat remmit kiristyä ja silmät loistaa. Koirat ovat innostuksesta kireänä, eikä kenellekkään jää epäselväksi, että kohta on tiedossa jotakin kivaa. Vielä pysytään hallitusti paikallaan kun remmejä irroitetaan, mutta "Vapaa!" -käskyn kajahdettua ilmoille, on meno hurjaakin hurjempaa eikä eteen paljon joudeta katselemaan.

Mä oon aika varma, et sulta kuule mamma just tippui lihapulla siihen ihan sun jalkojen juureen

Kun vapaanaolo on ollut rajoitettua maalta muuttamisen jälkeen, ei sitä ole edes muistanut kuinka tärkeää koirille on vapaana juokseminen, paineiden purkaminen ja koko kropan käyttäminen syöksyihin, salamakäännöksiin ja kenguruloikkiin. Koirat ovatkin iltaisin olleet paljon rennompia ja tyytyväisempiä elämäänsä, kun päivällä on saatu päästellä höyryt pihalle oikein kunnolla ja kurmuuttaa vuoron perään toinen toistaan. Vuoron perään tantereeseen "tapetaan" Hillaa ja Heroa, kumpi nyt sattuukaan olemaan sillä kertaa se selälleen pyörähtänyt saalis, jonka mahan päällä Suuri Saalistaja hyppii ja puree korvista. Sitten "saalis" pyörähtääkin taas neljälle jalalle ja antaa vuorostaan kyytiä saalistajalle.

Sanomattakin on varmaan selvää, että tätä touhua on todella ihana katsella.

Koiria ei ole luotu remmin päähän kävelemään omistajansa tahtiin. Ne on luotu juoksemaan, käyttämään koko kehoaan, nauttimaan vauhdin hurmasta luonnon keskellä ja sen jälkeen rojahtamaan sohvalle odottamaan iltapalaa;)

Hero FI MVA!

Hyvinkään ryhmänäyttelystä 16.9 Hero sain ensimmäisen sertinsä kahden vuoden rajapyykin jälkeen ja näin valioitui Suomen muotovalioksi! Emäntä on huojentunut ja onnellinen, sankari itse tyytyväinen saaminsa kehuihin ja herkkuihin :)

Kaikenkaikkiaan tuloksena siis ERI1, SA, PU2, SERT -> MVA.


FI MVA Mahiri Retta's Funtastic Boy (c) Sunna Kivisalo




Mahiri Retta's kasvattajaryhmä ROP kasvis + KP! Vasemmalta koko jengin äiti Madame, sitten Penny, Hero ja Diego (c) Karri Kivisalo




Tyylillä ;) (c) Karri Kivisalo



ARVOSTELU:

"Rotutyyppi erinomainen. Voimakkuusasteeltaan hyvä. Hyvin näyttävä uros. Kaunis pää, hyvä naamamaski. Tummat silmät. Hyvä pitkä kaula. Hyvä selkä. Riittävät kulmaukset. Hyvät raajat. Erinomainen luusto"

ESKO NUMMIJÄRVI



Tohtorin pakeilla

Herolla on ollut nyt flunssaoireita, pientä lämpöä ja eilen kotiin tullessa koira oli paukamilla korvista hännänpäähän. Eikun siis puhelin käteen ja aikaa varaamaan! Onneksi saimme ajan Keravalle Kaurikseen(Kaurikseen? Kauriiseen? Kauriihin?) ja klo 18:00 istua tapitimme eläinlääkärin tutkimushuoneessa.

Paukamat olivat jo onneksi melkein kokonaan laskeneet, joten ne todettiin mahdolliseksi allergiseksi reaktioksi johonkin (?), ja niitä pitää seurailla. Onneksi nukkumaan mennessä ne olivat jo kadonneet kokonaan. Mitään hälyttävää ei onneksi Herosta löytynyt, tulehdusarvotkin olivat kunnossa ja koira sai määräyksen parin päivän lepoon ja oireiden seuraamiseen. Mikäli ne eivät mene ohitse, pitää tulla loppuviikosta uudelleen. Sunnuntain näyttelyynkin saa osallistua, jos uusia oireita ei ilmene ja vanhat katoavat.

Reipas potilas

Potilas Saarinen käyttäytyi mahtavan hienosti koko lääkärikeikan ajan! Saimme kehuja hoitajalta ja lääkäriltä, kun Hero jopa verikoetta otettaessa istui vain rauhassa ja mulkoili hoitajaa "ja minä kun luulin, että sinä olit ihana" ilmeellä.

Lääkärikin sai läksiäisikseen yhden syliin pyrkivän rhodepojan ja paljon pusuja. Olipa kamala lääkärireissu, not.

Syksystä, näyttelyistä ja vähän ruoastakin

Vihdoinkin se on täällä! Lempi vuodenaikani syksy on siis vihdoin ovella ja me otimme sen vastaan pienin riemunkiljahduksin. Syksy itsessään on mielestäni upeaa aikaa: luonto tuoksuu ja näyttää kauniilta, hämärä on armollisempi kuin kirkas paiste, ilma on juuri sopivan viileää niin, että ulkona saa laittaa ylimmänkin napin pusakasta kiinni ja painella menemään ilman selässä valuvaa hikinoroa, luonto valmistautuu talveen ja kaikki käy hitaalla. Ainoa iso miinus on hurjaa vauhtia hiipivä hämärä, joka onneksi ei vielä hätyyttele iltapäivän lenkkejä, mutta aamulla kuuden aikaan on jo hämärää.

Tässä vielä Riikan (sinnia.net) ottamia kuvia:

Leijona vai leijonanmetsästäjä? (c) sinnia.net

Kiihdytys (c) sinnia.net

Yli esteiden? (c) sinnia.net

Täysillä! (c) sinnia.net

Niin se Luumäen ryhmänäyttely. Kuten sanottu, jos jotakin oikeasti joskus tarvitsisi, ei sitä tietenkään saa. Luumäeltä 180 kilometrin ajomatkan päästä haimme H:n ja jokseenkin keskinkertaisen arvostelun. Aina ei voi voittaa, mutta H? Elämä on, ja selkä kyyryssä kohti uusia vastoinkäymisiä ;) Näyttelythän ovat aina vain yhden ihmisen subjektiivinen mielipide koirasta sillä hetkellä, joten minua ei H:ssa jäänyt harmittamaan muu kuin se, että Hero esiintyi ja käyttäytyi hyvin ja iloisesti, eikä mielestäni olisi ansainnut H:ta esiintymisellään ja olemuksellaan. Kuitenkin kunnioitan tuomarin mielipidettä, eikä siis Hero ollut hänen mieleensä tällä kertaa. Uusi yritys Hyvinkään ryhmiksessä 16.9, jolloin paikalla onkin 15 rhodea! Huh!

Olemme nyt kolunneet ahkerasti näitä uusia asuinalueemme lenkkimaastoja, ja iloisena voin todeta niiden olevan erinomaiset! Onneksi, sillä tekstissäni koskien asuinpaikan valintaa pohdin jo valmiiksi pelko persiissä tulevia lenkkimahdollisuuksia, mutta nämä reitit kyllä yllättivät positiivisesti! Hiekkateitä riittää joka ilmansuuntaan, metsää on lähellä ja pelloille pääsee juoksemaan. Ainoa iso miinus on tietenkin isojen teiden välitön läsnäolo: ei koiralle ole matka eikä mikään juosta jänön perässä sitä kahta kilometriä Lahden moottoritielle. Kuten edellämainitusta voi päätellä, on koirien vapaanaolo rajoittunut huomattavasti. Muutama hyvä paikka on löytynyt, joten ihan remmikuurilla ei onneksi tarvitse mennä. Silti SILTI se ikävä vanhoille seuduille hiipii mieleen, jäytää alitajunnassa ja tökkii kylkeen aina kun ei skarppaa. Ehkä joskus taas suuntaamme maaseudun rauhaan, mutta se ei nyt ole ajankohtainen ajatus.

Uusista lenkkimaastoista

Ruokinnassa olemme seikkailleet taas sivuteillä ja palanneet lopullisesti tuttuun ja turvalliseen Brit Care:n kuivaruokaan kera piimän. Intoonnuin seikkailemaan jopa HauHau Championin pariin, mutta se iski sormille oikein kunnolla: kummankaan koiran vatsat eivät sitä kestäneet, Herolla korvat alkoivat oireilemaan lievästi ja Hillalla vatsa oli sekaisin. No mikäs hätä tässä on Brit Carea syödessä, turha sitä on enää kokeilla edes mitään muuta, etenkään kun Heron ei enää tarvitse syödä energiaruokaa pysyäkseen lihassa. Meidän pikku punkero sai tuomarilta huomautuksen painostaankin..Onneksi se ei vielä ole varsinaisesti ylipainoinen, mutta nyt saa hieman pienempää ruoka-annosta taas jonkin aikaa.

Tässäpä tätä tällä erää, palataan pian :)