Valeraskaus...taas...

Noniin nytpä onkin taas vierähtänyt sopiva aika juoksusta, ja valeraskautta pukkaa Hillalle..Mahtavaa..

Hillalla on kaikki valeraskaudet olleet hieman hankalia, ja pahentuneet vain kerta kerralta. Viime valeraskaudessa Hillasta tuli apaattinen, masentuneen oloinen, se teki pesää kaikesta mahdollisista, nisistä valui maitoa ja se etsi "pentujaan" joka paikasta.. Ihan pahaa tekee katsoa kun toinen on niin hormonihuuruissaan, että edes metsälenkki ei auta piristämään oloa. Ennen niin iloinen ja pirteä koira laahusti perässä pää riippuen. No, onneksi Hilla menee vuodenvaihteen tietämillä steriloitavaksi, joten päästään tästäkin kierteestä vihdoin.

Nyt alkupäivinä Hilla on taas ruvennut kuopimaan pesää kaikesta pehmeästä ja on ollut levoton: vinkuu yölläkin, nousee ylös, mutta ei ole hätä yms. Viime yönä nousin ylös ja päästin sen pihalle kun vinkui taas, mutta se lähinnä heilutti häntää ja katsoi mua hölmistyneenä.. "Ei mulla hätä ole.." Sitten se alkoikin jo etsimään paikkoja läpi, nuuskuttamaan ja oli hieman hukassaolevan oloinen. Ohjailin sen takaisin makkariin omalle pedilleen, laitoin oven kiinni, ja lopulta se rauhoittuikin nukkumaan loppuyöksi.

Tällä kertaa en anna valeraskauden edetä, vaan nyt keskiviikkona olemme menossa eläinlääkärille Heron rokotuksiin ja samalla kysyn Hillalle lääkettä, joka katkaisee valeraskauden. Kysyin jo puhelimessa eläinlääkäriltä etukäteen neuvoa, ja hänen mielestään paha valeraskaus on koiralle niin raskas kokemus, että lääkitys on parempi vaihtoehto. Katsotaan mitä seivuoireita lääkkeestä tulee jos tulee, koska niitäkin saattaa kuulemma olla.. Toivotaan että se helpottaisi Hillan oloa.

Tänä aamuna se murisi jopa minulle hieman..ja se on jo täysin ennenkuulumatonta. Myöskään Heroa kohtaan se ei jaksa olla enää niin kärsivällinen, joten ehkä Heronkin hyvinvoinnin kannalta parempi saada Hillalle "lääkitys kuntoon" :)