Paluu arkeen

Loma se vaan lähestyy loppuaan ihan liian pian. Lokoisat päivät siis päättyvät ja paluu arkeen on (hyvin valitettava) tosiasia. Mälsää.

On lomasta tosin nautittukin koko rahan edestä. On koluttu kaikki lähimaaston lenkkimaisemat, seikkailtu kaupungilla kera koirien, löhötty auringossa ja saunottu pihasaunassa. Mahtava loma! Koirille tämä muutto oli ihan yhtä helppo, kuin kaikki aikaisemmat: kumpikaan ei tunnu ottavan mitään paineita maisemanvaihdoksesta, varsinkaan kun nyt mentiin koirillekin paljon mieluisampaan suuntaan: iso oma piha ja hienot lenkkimaisemat. Toivottavasti nyt ei ihan heti tarvitse olla enää muuttamassa - ei tämä niin kivaa ole.

Mitä mulkkaat, vähän tässä vaan kahlailen

Hämeenlinnassa kävellessä on selvästi tullut esiin ihmisten avoimuus verrattuna PK-seutuun: Lähes jokaisella lenkillä joku kysyy koirista, jää niitä taputtelemaan tai muuten kehaisee ohimennen ulkonäöä (koirien, emännän ulkonäöstä kukaan ei onneksi uskalla sanoa mitään.. t. Miehensä vanhoissa uimahousuissa lenkkeilevä muodin takanatulija..). Mikäs siinä, ainahan minä koirista jaksan puhua ja kehut lämmittävät mieltä! Apteekissakin vierähti pikavisiitin sijasta vartti, kun apteekkari halusi kuulla rhodesiankoirista kaiken mahdollisen. Minähän sitten paasasin :)

Oman jännityksensä elämään tuo nyt työn alkamisen myötä junamatkustaminen. Aiemman 25 min junamatkan sijasta vaunussa istutaankin reilu tunti suuntaansa. Oi VR, olethan ajoissa edes joka toisena aamuna...?

Nyt kun pääsee arkeen takaisin (jos pääsee, eikä esimerkiksi karkaa merille arkea pakoon), niin pitäisi taas alkaa elvyttämään koiraharrastuksiakin henkiin. Näyttelyissä kyllä on koluttu, mutta tokot ja mejät ovat olleet täysin hunningolla! Agikin kiinnostaisi kovasti, täytyykin luoda katselmuksia alueen tarjontaan.

Nyt lenkille ukkossäähän!

Arkeenpaluumasennus iski

Vihdoin kevät, vihdoin muutto ohi, vihdoin rauha!

Nyt olemme siis palanneet vihdoin Hämeeseen vuoden pääkaupunkiseutukärvistelyn jälkeen. Blogissa oli pitkä hiljaiselo pakkaamisen, muuton, purkamisen, lomamatkan ja yleisen em. syistä johtuvan raatoutumisen vuoksi.

Nyt kuitenkin reilu puolet kesälomasta alkaa olla lusittu, kamat on paikoillaan, joka paikassa vihertää ja mieli ja ruumis alkavat olemaan jotakuinkin bloggauskunnossa.

Muutimme  Hämeenlinnaan vuokralle omakotitaloon, jossa on iso ja aidattu piha. Koirilla on tilaa temmeltää 1800m2 hyvin aidattua nurmipihaa, ja on varmaankin jokseenkin tarpeetonta sanoa, että niin emäntä kuin koiratkin ovat onnesta halkeamaisillaan. Lenkkimaisemat kulkevat Aulangon tietämillä - voiko kauniimpia maisemia ollakaan? Hihnalenkkien jälkeen koirat pääsevät kirmaamaan omaan pihaan, joten vapaanaolostakaan ei tarvitse ottaa enää paineita.

Olotilaa kuvaa ehkä se, että monta kertaa päivässä tekisi mieli virnuilla tyhmästi ja hyppiä ilosta paikallaan. Niin, kyllä tänne ja tätä on kaivattukin pitkään ja hartaasti!

Tässä välissä olen myös ehtinyt pyörähtää Heron kanssa kahdessa näyttelyssä: Tampere KV ja Hollola ryhmis. Lisään arvostelut vielä näyttelyt - välilehdelle, mutta tiivistelmä:
Tampere KV: VAL ERI2, SA, Hollola ryhmis: VAL ERI1, SA, PU1, VSP. Ei hullumpi kauden avaus, eikö? Seuraavan kerran kehäkettuilemme Hämeenlinna KR:n merkeissä kesäkuun lopussa.

Sunnuntaina kotiuduimme Kreikasta, joten en ole vielä tästä sillä aikaa puhjenneesta viherryksestä ehtinyt ottaa kuvia. Tässä kuitenkin jokunen toukokuun alkupuolen kuva, jotta ei ihan tekstiksi jäisi tämä postaus.

Tässä lyhyt infopläjäys. Palaamme taas normaaliin vilkkaampaan päivitysrytmiin pikkuhiljaa :)

Järvelle kävelee noin viisi minuttia

Tähän väliin tunnelmakuva Kreikasta: Rantavahti otti nokoset

Heron liikettä Hollola R (c) Janica Tanskanen

ROP Feanor's Arwen, VSP Hero (c) Janica Tanskanen

Aulangolla!