Hero heitti talviturkin!

Vettä! Missä??

Uimahepuli

Herolla on moottori kunnossa

Katto mamma, mä hain sen!

Kylmää? Eikä ole!

Nyt saa keppi kyytiä!

Sipoo kuvin & kuonopanta-asiaa

Team huonosti käyttäytyvät on nyt viikonloppuna harjoitellut ohituksia oikein urakalla, joten tämän mahdollistaakseni on suunta lenkeillä käynyt kohti Nikkilän keskustaa. Napsin matkalla muutamia tunnelmakuvia lenkkireiteiltä, ja onpa mukana tämänpäiväiväisiä metsäkuviakin pari. Jaa miksi? No kun kerrankin voi laittaa kuvia ILMAN LUNTA! Metsä oli jo sulanut lähes kokonaan, ja koirat pääsivät spurttaamaan ja etsimään makkarajälkeä kuivalla maalla.

Pikkupojat asialla?

Leskenlehtiä!

Poseeraus takiaisten kera

"äääää mä INHOON tätä pantaa!"

Nikkilän vanhan mielisairaalan aluetta. Kaunista, aavemaista ja surullista.

Nikkilä city boy

Oi, Nikkilän kartano!

...olikin liki pystyyn lahonnut hökkeli. Voi miksei kukaan ole pitänyt siitä huolta...

Makkarajäljellä

Joku peruutti kuvaan!

Hilla keskittyy

Niihin ohituksiin: Hilla: makkara emännän kädessä vie voiton kaikesta. Aivan sama mikä koira tulee vastaan ja mitä se sanoo, on Hillan kiinnostus makkarassa. Problem solved.
Hero: *huokaus*... No, kiinnostus on makkarassa aina aika-ajoin. Kyllä saatiin jo pari oikein siistiäkin ohitusta, varsinkin kun tajusin ensin isolla kehulla saada huomion itseeni (kehu=makupala=toimii paremmin kuin nimen sanominen) ja sitten näyttää namia ja viskata sen hiukan eteenpäin maahan, ja kuinka ollakkaan: olimme päässeet ohi koirakosta! Rohkaisevaa :)

Heron remmikäytösatavat tosiaan jäivät auttamattomasti Tuulokseen, ja täällä Sipoon kulmilla onkin nähty jos jonkinlaista riehuntaa, hihhulointia ja jodlausta kun olemme räpiköineet koirakoiden ohitse. Nyt emäntä sai itseään vihdoin niskasta kiinni ("tartteis varmaan tehrä jotain" ainaisen toisten koirien välttelyn sijasta) ja olemme käyneet Remmikäytöksen ABC-lenkeillä kera herkkujen ja pitkän pinnan.  Tilasin Herolle myös Peten koiratarvikkeesta uuden kuonopannan, sillä nykyisistä kumpikaan ei okein sovi Herolle. Molemmat tuntuvat ikävältä nylonisen kuonoremmin takia, Easywalk pyörii päässä niin että se menee enemmän Heron silmien kuin kuonon päältä ja Canny Collar on aavistuksen liian pieni. Nyt tilasin Jokke Ippa -pannan, jossa kuono-osa on nahkaa ja koko viritys on muutenkin tukevampi. Toivottavasti on mukavampi :)

Tämä on siis Petsafe Easywalk, hinta M&M:ssä n.25e. Panta pyörii naamalla miten sattuu ja on aina väärässä paikassa. Miinusta myös superohuesta kuonolenksusta, josta Hero yrittää aina eroon alta aikaysikön

Tämä on Postissa tulossa, toivotaan parempaa menestystä.

Sitruunapanta

Muuttoa suunniteltaessa oli selvää se, että Vahtikoira-Hilla ei tulisi ainakaan alkuun sulattamaan pihamaalla juoksentelevia ihmisiä, saati seinän takaa kuuluvia elämän ääniä. Maalla ikänsä asunut heinähattu siis tarvitsisi alkuun jotakin, joka toisi (mielen)rauhan niin omistajille, kuin naapureillekkin. Lähtötilanne vielä maalla asuessamme oli se, että ohikulkijoille Hilla saattoi urhata haukahduksen tai kaksi, mutta pihamaalta kuuluvalle vieraalla puheelle tai askelille + ovelle eksyville vieraille Hilla jaksoi paukuttaa varsin ponnekkaasti kielloista ja koulutuksesta huolimatta. Tästä lähtötilanteesta ajattelimme vuokrasopimuksen turvataksemme hankkia Hillalle sitruunapannan, jotta tapa saataisiin katkaistua ennen kuin se uudessa kodissa ehtisi kunnolla alkaakkaan.

Vuokrasin ensin pannan kokeillakseni sen tehoa, ja hyväksi havaittuani ostin meille oman. Mustissa ja Mirrissä PetSafen pannan hinta oli 69e sisältäen täyttöpullon.

Kuva: eläintarvikekauppa.fi

Teho on todella vaikuttava: viikon satunnaisen käytön jälkeen Hilla hiljeni hyvin radikaalisti: turhia älämölöjä oli harvoin ilman pantaakin ja volyymi pysyi yleensä jo "möhinä"tasolla (möhinä: melkein haukkua, mutta ei ihan "Möh!"). Panta kaulassa koira ei päästänyt ääntäkään muutaman sirtuunanhajuisen haukahduksen jälkeen. Me pidimme pantaa päällä satunnaisesti silloin tällöin, sekä joitakin kokonaisia työpäiviä. Hilla saa mielestäni ilmoittaa vieraista ovella hillitysti, mutta nimeomaan turha louskuttaminen ja päälle jäävä haukkuminen piti saada pois.

Nyt parin kuukauden jälkeen Hilla on edelleen paljon aiempaa hiljaisempi, vaikka pantaa alun tiheämmän käytön jälkeen on käytetty hyvin harvakseltaan, ehkä kerran kahdessa viikossa. Satunnaisten iltamenojen ajaksi pannan jätän edelleen kaulaan, sillä illalla talon ollessa tyhjä ja meidän rymistellessämme outoon aikaan kotiin, voi edelleen koira haukkua enemmän kuin normaalisti. Illalla myös naapurit ovat kotosalla, eikä koiranhaukku klo 23 illalla ole varmasti kenenkään mieleen. Saatan tosin jättää napsauttamatta illalla pannan päälle, eli pelkkä panta ilman suihkaustakin pitää koiran hiljaisena.

Kaikenkaikkiaan siis panta on tehonnut hyvin, vaikkakin osansa on varmasti ollut Hillan tottumisella ääniin ja pihalla liikkuviin ihmisiinkin. Panta itsessään pysyy hyvin paikallaan, mutta saattaa suhauttaa koiraa jo pään ravistamisesta tai jopa äänekkäästä röyhtäyksestä, mikä taas ei ole mukava juttu. Alun "intesiivijakson" jälkeen pantaa siis tarvitaan todella harvoin, joskin se on hyvä olla olemassa juuri poikkeavia kotiintuloaikoja yms.varten, jolloin koiralta voi odottaa herkempää ja äänekkäämpää reaktiota.

Petsafe:

+ tehokas
+ edullinen ratkaisu häiritsevään haukkuun
+ alun tiheämmän käytön jälkeen meillä enää harvoin käytössä
+ pannan saa on/off asentoon, eli pantaa voi pitää kaulassa "muistuttimena" ilman suihkauksiakin

- liian herkkä äänille; reagoi välillä pään ravisteluun yms. normaaliin käytökseen

Kevät tuli, kevät meni ja taas se on täällä!

Koittais nyt jo päättää, kun olen jo kertaalleen pakannut koirien takit talvisäilytykseen ja joutunut taas kaivamaan ne käyttöön.. Kantohanki kuitenkin vetää aina pikkupakkasilla mielen pilviin, joten annettakoon nämä pienet päättämättömyydet keväälle anteeksi :)

Koirilla on taas ollut ohjelmaa suuntaan jos toiseenkin. Viime viikolla olimme Catarinan ja Nanya ja Gawa rhodejen kanssa kimppalenkillä Vantaalla, tosin Hero pääsi meidän karvanaamoista ainoastaan mukaan. Meno oli jokseenkin päätöntä, ja koirilla tuntui olevan todella hauskaa. Gawan puuttuvien kulkusten takia pojilla ei ollut rähinänpoikastakaan, vaan Hero pikemminkin oli täysin rakastunut tähän shemale-ilmestykseen, eikä meinannut pysyä housuissaan lainkaan. Lenkki oli vauhdikas ja Nanya pysytteli järkevän etäisyyden päässä hulluista pojista jotka kierivät  milloin mäkeä alas, milloin katosivat metsään pää viidentenä jalkana.

Pääsiäisen pyhiä vieteltiin Tuuloksessa sukuloimassa, ja nyt oli koirilla vuorossa varsin meluisaa yhdessäoloa pienten lasten ja muun sukulaispoppoon kanssa. Ei ihmekkään, että kotiin tulon jälkeen on Hero lähinnä etsiytynyt lähimmälle pehmeälle alustalle, ja vajonnut puolikoomaan. Tänään upeassa auringonpaisteessa ollaan silti käyty pariinkin otteeseen pellolla ottamassa aurinkoa ja juoksentelemassa jäniksen jälkien perässä edes takaisin. Sisällä koirat vaeltavat auringon perässä aina siihen kohtaan kämppää, johon auringonsäde kulloinkin osuu.

Koko kolmikko kasassa

Gawa miettii, että mitähän tuolla hormonihirmulla on mielessään...

Pojat piukeina, Nanyaa ei kiinnosta

Gawalla on asiaa!

Ei kai saa ruokaa kotona?

Hiioppp

Hilla

Ilmoitin Heron nyt Palveluskoiranäyttelyyn 5.5. Se onkin ensidebyytti taas pitkän tauon jälkeen, viimeisin kehäkettuiluhan koettiin Messarin Voittaja 2011 näyttelyssä. Tämä on Herolle myös ensiesiintyminen NUO luokassa, kun tähän asti on junnuiltu niin pitkään kuin suinkin mahdollista. Toivottavasti kaikki menee hyvin... Luultavasti sitä joutuu taas mielenvirkistykseksi pyörähtämään match showssa ennen varsinaista kehää.