 |
| kuvassa 3kk ikäisenä, mutta väritys näkyy KADONNUT VANTAAN RAJAKYLÄSTÄ kuvassa näkyvä ll collie 29.11 klo 11 aamupäivällä. Ikää n.6kk ja väritys soopeli, uros kyseessä. Pyydän ilmoittamaan kaikista havainnoista äidilleni (numero karkurien ilmoituksessa!). http://www.karkurit.fi/ilmoitus/15800 HERON KAVERI RESSU LÖYTYI 30.11, ELI KAIKKI KUNNOSSA :)!! |
Elämää kahden enemmän tai vähemmän vinksahtaneen rhodesiankoiran kanssa. Tervetuloa seuraamme!
tiistai 29. marraskuuta 2011
LÖYTYNYT lk collie / Vantaa, eli vaara ohi :)
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Jyväskylä KV ja ensilumet!
Lauantaina aamupissalle menossa olevia koiria odotti järkytys: Maa oli täynnä valkoista, kylmää ja märkää möhnää, joka palelsi varpaissa ja maistuikin aika mitäänsanomattomalle. Hilla jo muutaman talven nähneenä pääsi ajatuksesta yli nopeasti, mutta vasta yhden talven nähnyt (ja ilmeisen huonomuistinen) Hero-lapsi ihmetteli, maisteli ja heitteli lunta ihmeissään. Alkulenkin Hero nosteli käpäliään surkeana ja maisteli lunta aina ohimennen, mutta kotiin palatessa se otti jo lumesta ilon irti juosten ja peuhaten minkä jaksoi.
Kauaa ei Hero ehtinyt lumesta riemuita, kun auto kohti Jyväskylän KV näyttelyä starttasi klo 7:45. Täytyy ihmisen olla hiukan päästään vialla, kun vapaapäivänään herää klo 6:15 ja lähtee ennen kahdeksaa ajelemaan reilua 150 kilometriä kamalia pikkuteitä. Kaksi tuntia vierähti tien päällä (olen varmaan jokaisessa kamerassa välillä HML-JKL, toivottavasti oli tukka hyvin enkä puhunut puhelimeen samaan aikaan, saati selaillut kahdella kädellä nettiä etsiessäni parkkihallin osoitetta), vaikkakin meinasi mennä lähtiessä jännäksi, kun jo valmiiksi tiukka aikataulu oli laskettu eniron antaman 1h 59min arvion mukaan, ja navigaattori sanoo lähtiessä 2h 35min.
Todellisuudessa matkaan meni se n. 2h, mutta saatoin ajaa kesärajoitusten mukaan..
No, ajoissa oltiin Jyväskylässä ja avulias navini opasti minut oikealle kadulle jonka varrella parkkihalli on, mutta siihen tyssäsi se apu, kun navi oletti minun löytävän parkkihallin ihan itse (katunumeroita en nähnyt, enkä kylttejä ja tie oli valtavan pitkä ja siitä lähti sivuteitä joka suuntaan). Muutaman voimasanan ja uukkarin jälkeen auto saatiin halliin, ja ilokseni sain raahata kahta laukkua, näyttelyhäkkiä ja kaikesta innoissaan olevaa koiraa näyttelypaikalle n. 700m matkan, joka sisälsi portaita ja kadunylityksiä ja ahtaita menoaukkoja. Näyttelypaikalla sain häkin pystyyn ja sitten avulias näyttelynohjaaja tuli radiopuhelimensa kanssa opastamaan meitä häkkien sijoittelussa huitoen suuntia, ja vahingossa samalla kalauttaen Heroa radiopuhelimella päähään. Hero säikähti toki kovasti kun vieras mies mätkii radiopuhelimella, ja minä olin asiasta erityisen iloinen, koska näyttelyn tummapukuinen miestuomarikin tulisi todennäköisesti Herolle olemaan jännä paikka ilmankin kehän ulkopuolella päähän muksivia äijiä. Noo, mentiin sitten pahoillaan olevaa miestä nuuskimaan, ja asia näytti Heron puolelta olevan ihan ok.
Kehässä tummapukuinen herra olikin hiukan pelottava, mutta kaikki meni loistavasti mittatikun kaivamiseen saakka. Tuomari sohelsi tikun kanssa jotenkin tavallista isoeleisemmin ja kauemmin, ja Hero päätti homman olevan vähintäänkin epäilytävää, ja päätti peruutella tikun alta pois. Jokin lukema kuitenkin saatiin, eikä tuomari pistänyt pahakseen episodia, koska muuten käyttäytyminen oli moitteetonta. Tuloksena oli JUN ERI1, SA ja VASERT! Tyytyväinen oli emäntä vaikkei PU kehässä sijoitusta tullutkaan, hieno poika :)
Arvostelu:
"Ikäisekseen vahvarakenteinen. Maskuliininen pää. Hyvät lavat. Hieman pysty olkavarsi. Riittävät takakulmaukset. OK Ridge. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella"
Tuomarina toimi Harri Lehkonen (joka muuten 5kk ikäistä Heroa moitti pulskaksi silloin aikanaan ;) ).
Hillalle tilaamani Hurtan toppamantteli saapui, ja Hero tässä näyttää minkälainen kapistus ko. takki on. Hyvän tuntuinen ja mallinen, mutta lämmittämisvolyymi ainakin näin käsituntumalta häviää Pompalle 6-0. Pompassa myös reisien lämmitys toimii paljon paremmin, mutta kyllä Hilla tällä pärjää paukkupakkaset - ainakin aluspuvun kanssa.
Huomenna menemme molempien tomppelien voimin tokotreeneihin. Uusi kurssi alkoi viime maanantaina, ja minä tietenkin autuaasti unohdin asian... Eli nyt taas treenitauon jälkeen ensimmäistä kertaa tulille, jippii!
Kauaa ei Hero ehtinyt lumesta riemuita, kun auto kohti Jyväskylän KV näyttelyä starttasi klo 7:45. Täytyy ihmisen olla hiukan päästään vialla, kun vapaapäivänään herää klo 6:15 ja lähtee ennen kahdeksaa ajelemaan reilua 150 kilometriä kamalia pikkuteitä. Kaksi tuntia vierähti tien päällä (olen varmaan jokaisessa kamerassa välillä HML-JKL, toivottavasti oli tukka hyvin enkä puhunut puhelimeen samaan aikaan, saati selaillut kahdella kädellä nettiä etsiessäni parkkihallin osoitetta), vaikkakin meinasi mennä lähtiessä jännäksi, kun jo valmiiksi tiukka aikataulu oli laskettu eniron antaman 1h 59min arvion mukaan, ja navigaattori sanoo lähtiessä 2h 35min.
Todellisuudessa matkaan meni se n. 2h, mutta saatoin ajaa kesärajoitusten mukaan..
 |
| Tassuja palelee! |
 |
| Rhodeihmisen tunnistaa jo ovella ;) |
 |
| Onks siellä kylmä? |
 |
| Hilla pysyy lumettomalla alueella terassia |
 |
| Hurtan toppamantteli |
No, ajoissa oltiin Jyväskylässä ja avulias navini opasti minut oikealle kadulle jonka varrella parkkihalli on, mutta siihen tyssäsi se apu, kun navi oletti minun löytävän parkkihallin ihan itse (katunumeroita en nähnyt, enkä kylttejä ja tie oli valtavan pitkä ja siitä lähti sivuteitä joka suuntaan). Muutaman voimasanan ja uukkarin jälkeen auto saatiin halliin, ja ilokseni sain raahata kahta laukkua, näyttelyhäkkiä ja kaikesta innoissaan olevaa koiraa näyttelypaikalle n. 700m matkan, joka sisälsi portaita ja kadunylityksiä ja ahtaita menoaukkoja. Näyttelypaikalla sain häkin pystyyn ja sitten avulias näyttelynohjaaja tuli radiopuhelimensa kanssa opastamaan meitä häkkien sijoittelussa huitoen suuntia, ja vahingossa samalla kalauttaen Heroa radiopuhelimella päähään. Hero säikähti toki kovasti kun vieras mies mätkii radiopuhelimella, ja minä olin asiasta erityisen iloinen, koska näyttelyn tummapukuinen miestuomarikin tulisi todennäköisesti Herolle olemaan jännä paikka ilmankin kehän ulkopuolella päähän muksivia äijiä. Noo, mentiin sitten pahoillaan olevaa miestä nuuskimaan, ja asia näytti Heron puolelta olevan ihan ok.
Kehässä tummapukuinen herra olikin hiukan pelottava, mutta kaikki meni loistavasti mittatikun kaivamiseen saakka. Tuomari sohelsi tikun kanssa jotenkin tavallista isoeleisemmin ja kauemmin, ja Hero päätti homman olevan vähintäänkin epäilytävää, ja päätti peruutella tikun alta pois. Jokin lukema kuitenkin saatiin, eikä tuomari pistänyt pahakseen episodia, koska muuten käyttäytyminen oli moitteetonta. Tuloksena oli JUN ERI1, SA ja VASERT! Tyytyväinen oli emäntä vaikkei PU kehässä sijoitusta tullutkaan, hieno poika :)
Arvostelu:
"Ikäisekseen vahvarakenteinen. Maskuliininen pää. Hyvät lavat. Hieman pysty olkavarsi. Riittävät takakulmaukset. OK Ridge. Hyväasentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askeleella"
Tuomarina toimi Harri Lehkonen (joka muuten 5kk ikäistä Heroa moitti pulskaksi silloin aikanaan ;) ).
Hillalle tilaamani Hurtan toppamantteli saapui, ja Hero tässä näyttää minkälainen kapistus ko. takki on. Hyvän tuntuinen ja mallinen, mutta lämmittämisvolyymi ainakin näin käsituntumalta häviää Pompalle 6-0. Pompassa myös reisien lämmitys toimii paljon paremmin, mutta kyllä Hilla tällä pärjää paukkupakkaset - ainakin aluspuvun kanssa.
Huomenna menemme molempien tomppelien voimin tokotreeneihin. Uusi kurssi alkoi viime maanantaina, ja minä tietenkin autuaasti unohdin asian... Eli nyt taas treenitauon jälkeen ensimmäistä kertaa tulille, jippii!
tiistai 8. marraskuuta 2011
Jos metsään haluat mennä nyt..
 |
| Nätisti leikkiessä ei vaatteetkaan likaannu |
 |
| Ja näitäkö pitäisi pimeimpään aikaan taluttaa pelkästään remmissä? |
 |
| Heijastinliivit valoisallakin säällä.. Puolisokeita hirvimiehiä kannattaa auttaa erottamalla itsensä hirvestä käyttämällä neonvärejä |
 |
| Herkistelyä |
 |
| Nätisti ne leikkii |
.. Niin anna mennä vaan, koska hirviökärpäset ovat kuolleet (buahah)!
Ei mulla muuta.
torstai 3. marraskuuta 2011
Vielä pari nyysittyä kuvaa..
 |
| Mahiri Retta's Funtastic Boy "Hero" s. 13.8.2010 |
 |
| Mbwasimba Mbwajike Azima "Hilla" s. 22.3.2008 |
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Hilla ja Hero testaavat: Leo-lelu
Canine Genius ( http://www.caninegenius.com/ ) Leo toimii samalla periaatteella kuin puuhapallot ja muut samantyyppiset lelut, eli koira koittaa saada nameja lelun sisältä ulos tavalla tai toisella.Leo on kuitenkin kehitetty niin, että lelut voi yhdistää ja näin vaikeusastetta saadaan nostettua.
Lelun muotoilu on myös ainakin meidän koirien mielestä otollinen, sillä siitä saa hyvin kiinni, sitä voi heitellä ja pureksia + ristiaukosta voi kielellä muljata nameja ulos. Lelut viihdyttävät koirian kiitettävästi, ja niillä jaksetaan leikkiä tyhjänäkin.
Meidän puupäille ihan normaalissakin versiossa (ilman yhdistelyä) on haastetta, kunhan käyttää tarpeeksi isoja nappuloita sisällä. Siinä mielessä Leo on kongia parempi vaihtoehto, että a) se on hankalampi b) se sotkee vähemmän kuin mössöllä täytetty kongi.
Hilla&Hero suosittelevat!
EDIT 24.11: Toinen lelu on halki ja ristikkoaukko isonnettu Heron toimesta, Hillan lelu on vielä suhteellisen kuosissa, mutta selvästi kärsinyt.. Eivät olleetkaan niin kestäviä :(
Hintaa kyseisellä lelulla on Mustissa ja Mirrissä 24,90e/kpl
 |
| http://www.dogwoodpet.com/wp-content/uploads/leodog-toys-100311.jpg |
Lelun muotoilu on myös ainakin meidän koirien mielestä otollinen, sillä siitä saa hyvin kiinni, sitä voi heitellä ja pureksia + ristiaukosta voi kielellä muljata nameja ulos. Lelut viihdyttävät koirian kiitettävästi, ja niillä jaksetaan leikkiä tyhjänäkin.
Meidän puupäille ihan normaalissakin versiossa (ilman yhdistelyä) on haastetta, kunhan käyttää tarpeeksi isoja nappuloita sisällä. Siinä mielessä Leo on kongia parempi vaihtoehto, että a) se on hankalampi b) se sotkee vähemmän kuin mössöllä täytetty kongi.
Hilla&Hero suosittelevat!
EDIT 24.11: Toinen lelu on halki ja ristikkoaukko isonnettu Heron toimesta, Hillan lelu on vielä suhteellisen kuosissa, mutta selvästi kärsinyt.. Eivät olleetkaan niin kestäviä :(
Hintaa kyseisellä lelulla on Mustissa ja Mirrissä 24,90e/kpl
tiistai 1. marraskuuta 2011
Korvan teippaaminen
Monilla luppakorvilla on vaivana aukeavat korvanlehdet, aukesivat ne sitten itsestään tai tapaturmaisesti. Yhteistä molemmille vammoille on se, että paraneminen on tuskallisen hidas operaatio, jota ei auta päätään ravisteleva ja verta kaikkialle näin vihmova luppakorvainen karvakorva.
Herolla on ollut nyt pitkään korva auki, vaikka se on parantunutkin jo monta kertaa tässä välissä. Aina kun korva näyttää hyvältä, minä optimistisena poistan paketin liian aikaisin. Kun tähän lisätään alati lenkkejä piristävä tihkusade, ravistelee koira päätään kahta kauheammin, ja emäntä pyyhkii naamaltaan veriroiskeita. Jos jonkinlaista pakettia olen kokeillut, mutta kaikista parhaimmaksi ja hyvin pysyväksi on todettu erkkateippi-sukkahousu-kangaspala yhdistelmä. Todella ammattimaisen kuuloinen viristelmä, ei voi kieltää.
Erkkateippi valikoitui aluksi vahingossa, koska se oli ainoa käsillä oleva teippi, mutta se onkin käyttöominaisuuksiltaan hommaan aivan loistavaa! Sopivan tahmeaa, jotta tarraa karvaan kiinni, mutta myös irtoaa ilman sirkkeliä. Erkkateippi on siis jääkiekkomailan lapaan laitettavaa teippiä.
Ja nyt paintin ihmeelliseen maailmaan, olen nimittäin iloksenne askarrellut paskarrellut kuvia aiheesta!
Tadaa! Hienoa eikö ;) Itse olen kangaspalan tosiaan leikannut vanhan hupparin resorista, jolloin saa jo valmiiksi taitteella olevan palan, joka istuu hyvin korvaan. Paketti suojaa korvaa ravistelun iskuilta, sekä kosteudelta jossakin määrin. Paketti ei todellakaan kauneudellaan loista, mutta ajaa asiansa hyvin.
EDIT: Aiheesta olen tehnyt uudemmat ja paremmat ohjeet:
uusi ohje
Herolla on ollut nyt pitkään korva auki, vaikka se on parantunutkin jo monta kertaa tässä välissä. Aina kun korva näyttää hyvältä, minä optimistisena poistan paketin liian aikaisin. Kun tähän lisätään alati lenkkejä piristävä tihkusade, ravistelee koira päätään kahta kauheammin, ja emäntä pyyhkii naamaltaan veriroiskeita. Jos jonkinlaista pakettia olen kokeillut, mutta kaikista parhaimmaksi ja hyvin pysyväksi on todettu erkkateippi-sukkahousu-kangaspala yhdistelmä. Todella ammattimaisen kuuloinen viristelmä, ei voi kieltää.
Erkkateippi valikoitui aluksi vahingossa, koska se oli ainoa käsillä oleva teippi, mutta se onkin käyttöominaisuuksiltaan hommaan aivan loistavaa! Sopivan tahmeaa, jotta tarraa karvaan kiinni, mutta myös irtoaa ilman sirkkeliä. Erkkateippi on siis jääkiekkomailan lapaan laitettavaa teippiä.
Ja nyt paintin ihmeelliseen maailmaan, olen nimittäin iloksenne askarrellut paskarrellut kuvia aiheesta!
Tadaa! Hienoa eikö ;) Itse olen kangaspalan tosiaan leikannut vanhan hupparin resorista, jolloin saa jo valmiiksi taitteella olevan palan, joka istuu hyvin korvaan. Paketti suojaa korvaa ravistelun iskuilta, sekä kosteudelta jossakin määrin. Paketti ei todellakaan kauneudellaan loista, mutta ajaa asiansa hyvin.
EDIT: Aiheesta olen tehnyt uudemmat ja paremmat ohjeet:
uusi ohje
 |
| Tässä vielä Heron paketista kuva |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)