Kun emäntä itseään niskasta kiinni otti

Toko... Toko, toko ja vielä kerran: Toko. Hillan kanssa treenit on jäänyt vähemmälle Heron takia + sen vuoksi, että Heron tultua Hillalla oli pitkään sellainen vaihe, että se ei suostunut minun kanssani minkäänlaiseen yhtestyöhön. Mitä lie järkytystä uudesta pennusta tai loukkaantumista hieman vähentyneestä huomiosta se olikaan, oli treenaaminen likimain mahdotonta.
Heron kanssa treenit sammui murkkuikään, kun koira ihmetteli kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja korvat olivat lähinnä koristeena treeneissä. Kaikki takkusi ja koiran into oli ihan muissa aisoissa, joten jonkinlaista intoa ja mielenkiintoa vaaliaksemme pidettiin treenit ihan minimissä ja lyhyinä. Kuinka ollakkaan on tähän hyvin vähäiseen treenaukseen salavihkaa jumiuduttu, mutta nyt se loppui.

Puolustuksekseni on sanottava, että verijälkeä ollaan kyllä puuhasteltu, ja tokoiltukkin noin kerran viikossa. Mutta Hilla on valovuosien päässä siitä koirasta, jonka kanssa oli realistista ajatella menevänsä BH-kokeeseen ja ALO kisoihin tänä kesänä, eikä Heron tilanne ole niinkään hyvä, sillä se ei ole vielä harjoitellut edes kaikkia ALO luokan liikkeitä. Lähinnä tähän asti treenailu on ollut pientä "sitä sun tätä" tokoilua, mutta nyt tähän touhuun on saatava jotain järjestelmällisyyttä. Eli eikun treeniohjelmaa laatimaan!

Heron kanssa kaikki on melkeinpä aloitettava alusta, sillä liikkeet tehdään vähän sinneppäin. Into ja korvatkin ovat pikkuhiljaa palautumassa, joten voin alkaa vaatimaankin siltä jo jonkinlaista suoritusta pelkän hupitokoilun sijaan. Ja sitten se Hilla... Hillan kanssa on nyt taas kahlattava kaikki ALO:n liikkeet muistin virkistykseksi läpi, ja palautettava treeniaikataulu.. Voikun joku tulisi piiskan kanssa vahtimaan meidän treenejä, ja piiska viuhataisi aina kun emäntä meinaisi jäädä sohvalle.. ;)

Parin viikon päästä meillä alkaakin Rallytokokurssi, josta saadaan hyvä startti! Mahtavaa! Ohjattua treeniä säännöllisesti, joka osaltaan pakottaa tekemään läksyt välipäivinä.

Ja kevyempiin aiheisiin. Oltiin eilen Heron kanssa Untulassa rannalla leikkimässä ja uimassa. Otettiin pieniä tokoiluja riehumisen lomassa. Hilla jäi kotiin näistä kemuista, koska se ei oikein kestä minkäänlaista sopimatonta käytöstä (lue: minun ja Heron leikkiminen), vaan ilopoliisina tulee ja keskeyttää tällaisen häiritsevän käytöksen hyvin pian. Rannalla oli muutama muukin koira kauempana meistä, ja sydämeni suli pienelle varmaankin 9-10 viikkoiselle sakemanninpennulle, joka reippaana häntä pystyssä hyppeli aaltoihin..

Rantajellona

Kuka sanoi, ettei rhodet tykkää vedestä? Häh?

Hilla, kuvassa seisoo hassusti ja näyttää takakorkealta..

Mitähän tässäkin tapahtuu..

Pentu mikä pentu =)

Ei pahat lenkkimaastot

Tappava kaulapanta

Kuka voi sanoa koiriensa yrittäneen joukkoitsemurhaa kaulapannan avulla? Minä ikäväkseni voin.
Taas muistui hyvin kirkkaana mieleen se, miksei meillä koirat ikinä kuuna päivänä jää pannat kaulassa yksin kotiin.

Imuroin kaikessa rauhassa keittiötä, kun olohuoneesta alkaa kantautua voimistuvaa kiljuntaa. Ryntään paikalle ja nään koirat päät yhdessä, toinen örisee ja toinen kiljuu ja menään seinästä seinään. Ensimmäinen ajatus oli tappelu, vaikka eivät ne koskaan olekkaan mistään varsin riidelleetkään. Ryntäsin tämän kieppuvan koirakimpun pääpuoleen, ja tilanne selvisi: Herolla on tapana nujuuttaa Hillaa pannasta leikkiessä, ja tällä kertaa olikin käynyt köpelösti. Heron alahampaat olivat luiskahtaneet pannasta läpi, ja jumissa oli ja pysyi. Kaiken huipuksi Hilla kuristui paraikaa pannan ollessa kireällä, ja molemmat kiskoivat omaan suuntaansa päästäkseen vapaaksi.

Ryntäsin väliin, ja ensimmäisenä yritin saada kaulapantaa auki soljesta. Ei toivoakaan, koska panta oli niin kireällä, ettei sitä saanut löysytettyä avaamista varten. Yritin saada koiria lähemmäs, jotta panta olisi löystynyt edes hieman, mutta molemmat paniikissa kiskoivat omiin suuntiinsa -toinen kiljuen kivusta ja toinen tukehtumisen partaalla köhien.. Viimeisenä yrityksenä yritin saada Heron suuta auki kunnolla, jotta olisin saanut taivutettua päätä ja leukaa niin, että panta olisi päässyt hampaiden yli pois ja koira vapaaksi. Tämä ei (yllätys) toiminut, ja kaiken lisäksi viilsin itselleni peukaloon Heron hampaasta komean haavan..

Lopulta Hero jotenkin sai riuhtaistua onneksi itsensä irti. Hilla kakoi aikansa ja Hero ihmetteli kuola suupielistä valuen juuri tapahtunutta tilannetta. Lyhyt tarkistus molempien terveydentilasta osoitti, että vammoilta onneksi vältyttiin -kaikki paitsi verta valuva emäntä.

Oppisikohan Hero viimeinkin, että Hillan pannasta ei saa roikkua?

Ihanan kallista

Jepjep, eipä ole Heropojalla aikomustakaan pysyä puisen portin takana kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Viimeisin cayennepippuri+valkopippurisively + cothivet haavasumutteella suihkuttelu (hajuefekti.. toim. huom: 25e/pikkupullo) auttoi sen, että porttia (tai mitä siitä oli jäljellä) ei enää järsitty. Sepä ei tehonnutkaan siihen, että heikoksi havaitusta kohdasta puskettiin raa'alla voimalla läpi..
Eilen töistä tullessa kotona odotti varsinainen mysteeri: Olohuoneessa oleva koirien namipurkki oli ratsattu, sisältö hävinnyt parempiin kitoihin ja portin takana oli (edelleen siis teljettynä) kaksi koiraa häntää heiluttamassa.. Mielenkiintoista. Sangen mielenkiintoista..

No, kaikesta tästä viisastuneina kävimme hakemassa Mustista&Mirristä Carlsonin maxi leveän JA maxi korkean portin. Metallisen portin. Toivottavasti Heron kestävän portin. Ihanan kallista, vain 129e.

Tähän on tultu.. Hei hei vanha portti!

Peukut pystyyn!

Onko Hero kohdannut voittajansa?

Verta, hikeä ja yksi tuholaiskoira

No huhhhuh hellettä tosiaan. Alkaa mietintämyssyn vanne kiristää jo päätä, kun luonto pistää kaikin keinoin vastaan koirien ulkoiluttamisen näkökannalta. Aamulla on melkeinpä ainoa hetki, kun koirat voivat suhteellisen siedettävissä oloissa ulkoilla, mutta emäntä tekee hiljaista kuolemaa jos pitää vielä aikaisemmin nousta kuin se normaali 5:40. Päivällä on liian kuuma ja illalla liikaa hyttysiä. Iltaisin näky on jotakuinkin seuraava: Kädessäsi on naru, joka menee epämääräiseen harmaaseen vellovaan pilveen. Missä koira? 

Asia on ratkaistu aamuisella metsälenkillä, päiväisellä uinnilla+rantariehunnalla ja illalla pienellä kävelyllä tai metsälenkillä. Luulin tämän olevan ihan ok näin koettelevissa sääolosuhteissa, mutta Hero onkin hiukan eri mieltä ilmeisesti...  Eilen nimittäin tullessamme iltamenosta kotiin (Hero huom. oli jo ollut ennen menoa uimassa ja riehumassa), oli pikku huligaani syönyt (kyllä, syönyt) tiensä läpi puisen koiraveräjän. I-ha-naa. Tuhoja ei ollut, mutta puusälää sitäkin enemmän... Eikun iltamyöhällä vielä akkukoneen kanssa kyllästettyä paksu lautaa porttiin ruuvaamaan. Kiitos Hero tästä(kin).

En muuten maininnutkaan viime viikon ryhmänäyttelystä Akaalla Toijalassa. Arvostelu löytyy "Näyttelyt"- välilehdeltä. Tuomarina oli Tiina Illukka, ja hänellä oli harjoitustuomari kaverina. Kivasti tulivat Heron takaa suoraan häntään kiinni tervehtimättä koiraa, mutta onneksi Hero ei pahemmin hätkähtänyt. Tuloksena siis ERI1, mutta eipä muuta sijoitusta. Onnea sijoittuneille!

Toissapäivänä vietettiin illalla tunnin verran Lammilla hiekkarannalla Carman ja Caritan kanssa. Pojat möyrivät ja polskivat järvessä minkä ehtivät, kun taas Hilla tyytyi pieneen varpaiden kasteluun ja kauempaa tilanteen tarkkailuun. Hillankin maha on nyt kunnossa pöpön jälkeen (en näköjään ole siitäkään kirjoittanut). Hillalla siis oli n.1,5 viikkoa jatkunut täysin vesiripuli, johon eläinlääkäri useista soitoista huolimatta ei ottanut kantaa. Ei kuulemma tarvitse tulla, eikä antibiottia anneta, koska koira on pirteä ja syö hyvin. Hillan pidin paastolla +  riisikalkkuna ruoalla + Inupekt Forte-kuurilla + elektrolyyttiä sai veteen - ei apua, paheni vain. Vihdoin toinen eläinlääkäri suostui antamaan antibiottikuurin, ja siitä se paraneminen alkoi. Muutama päivä, ja koiran maha oli taas kunnossa.. Mikä lie pöpö.

Juhannuksen jälkeen mennään ohjatusti kokeilemaan verijälkeä (eli siis mejää). Tein Herolle tässä männäpäivänä harjoituksen ja mielenkiinnon vuoksi verijäljen, jonka päässä odotti verellä vihmottu naudanlihakasa (kuulostaapa brutaalilta). Kun Hero pääsi alkuun, meni koko jälki hienosti! Innolla odotamme ohjattua lajin pariin opastusta!

Siellä se maailman noloin uimari taas pärskii

Hilla turvallisen kaukana vedestä..

Pojat puhuu vakavia

Hilla rantautuu varpaidenuittoreissulta

"Hyi märkä koira, älä tule yhtään lähemmäs!"

Heron pieni rakkaus

Sukulaiset ovat tässä lähellä mökkeilemässä, ja heillä on mukanaan kaksi Ranskista. Eilen Hero leikki illalla hiekkakuopilla Ranen kanssa, mutta tänään olikin jännät paikat: Paikalle lyllersi Ronja! Hero oli aivan myyty, eikä eilisen leikkikaverin seura enää voinut vähempää kiinnostaa. Hero kohteli Ronjaa varsin ahdistelevaisesti, eli käytöstavoista ei tietoakaan (no tämä nyt ei ollut yllätys). Rakkaus oli suuri, kohde melko pieni :)

Käytiin koko kolmikon + emäntien voimin kahdella eri rannalla, ja koirat viettivät ison osan ajasta järvessä. Heron uimamaisterointi sujui tänään hiukan tyylikkäämmin, mutta jonkinasteista räpiköintiä oli vielä havaittavissa..

Näillä helteillä Hilla on aivan raato, mutta Herolla puhtia piisaa kuumuudesta huolimatta. Hillaa ei oikein edes voi ottaa riehulenkille mukaan, koska neiti ei suostu edes varpaitaan kastelemaan mikäli suinkin sen voi välttää. Hero sen sijaan pulahtaa viilentymään ja jatkaa taas menoa. Hillan mielestä näillä helteillä voisi käydä aamun viileydessä pienen lenkin, jonka jälkeen pönttö haluaisi maata auringossa terassilla hievahtamatta. Koira on pakko komentaa sisälle viilentymään, koska muuten se nauttisi lämmöstä varmaan pökertymiseen saakka.. Lenkille lähtijää tervehditään viileällä välinpitämättömyydellä; "Senkun menet".

Ihana tyttö!

Vesipeto

Tässäpä dilemmaa kerrakseen..

Varsin yli-innokas nuorimies

Ei se edelleenkään kovin tyylikkäästi mene;)

Kesä & Uimamaisteri

Herosta on kehkeytynyt varsinainen uimamaisteri. Kuten yleensäkin, on intoa enemmän kuin taitoa..

Krokotiilitarkastus

Ei näy krokoja!

Hepulointia

Tunnustelua

Sinne meni!

Kovasti pyrkii pysymään pinnalla

Rallia

Taidoissa ehkä hiukan hiomista vielä;)

Kesä!